Kirjat, jotka saivat minut hurahtamaan historiaan

Olen ollut historian ja sotahistorian lumoissa aivan pienestä pitäen eli siitä saakka, kun opin lukemaan. Äitini kannusti minua kirjojen pariin ja luin lapsena paljon hänelle ääneen. Kirjat olivat hyviä ystäviä ainoalle lapselle syrjäisessä pikkukylässä.

Kaikki alkoi Aku Ankasta

Voin sanoa, että kiinnostus historiaan alkoi Aku Ankasta ja siinä seikkailleesta Hiawatha intiaanista. Silloin sarjakuvissa valkonaamat jahtasivat punanahkoja, mutta nykyään niin ei saa enää sanoa. Aloittaessani oppikoulun 11-vuotiaana vietin kaikki iltapäivät kirjastossa odottamassa linja-autoa. Voin sanoa, että niinä vuosina luin lähes jatkuvasti kirjan per päivä. 

Sarjakuvat ovat lapselle aina mieleisiä ja Aku Ankan lisäksi tykkäsin Lucky Lukesta, Asterixista ja Ahmed Ahneesta. Näissä kaikissa oli historiaa. Asterix sijoittui roomalaisten aikakauteen, Lucky Luke kertoi Amerikan villin lännen valloituksesta ja Ahmed Ahne kuului Lähi-Idän arabivaltioihin. 

Hiawatha ja Lucky Luke saivat minut kiinnostumaan Amerikasta, villin lännen valloituksesta ja intiaanisodista. 

Sarjakuvista siirryin oikeisiin kirjoihin ja luin innolla Zane Greyn kirjoja lännen miehistä ja intiaaneista ja aloinkin selvittämään tarkemmin miten Amerikka valloitettiin alkuperäiskansaltaan eli intiaaneilta. Sitten, kun olin toisella kymmenellä hurahdin Margaret Mitchellin Tuulen viemään, joka kertoi Amerikan sisällissodasta. Sen jälkeen luin kaiken, mikä kertoi Amerikan sisällissodasta (1861-1865) ja sitten myös Amerikan vapaustaistelusta (1775-1783). Muistan lukeneeni näistä väärässä järjestyksessä, enkä aikajärjestyksessä, joten kiinnostuin vasta sisällissodan jälkeen Amerikan itsenäistymisestä. 

Amerikasta olikin hyvä siirtyä Vietnamin sotaan ja Korean sotaan ja ylipäätään Aasian tilanteeseen. Enää en muista, mitä kirjoja aiheesta luin, mutta nämä aiheet minua kiinnostivat kosmetologikouluaikoina.

Fiktio auttoi kiinnostumaan faktasta

Alle nelikymppisenä luin vielä paljon fiktiivisiä tarinoita ihmisten selviytymisestä sodista. Silloin se oli hyvä pohja faktatiedolle ja historia tuli siten lähelle kevyemmässä muodossa. Nykyisin en enää lue kuin tietokirjoja. 

Parikymppisenä aloin kiinnostumaan toisesta maailmansodasta, mutta lähinnä juutalaisten kohtalosta. Luin Leon Urisin ja Herman Woukin kirjat ja varsinkin Leon Urisin Exodus vaikutti minuun syvästi. Sen vaikutus tuntuu vieläkin ja nykyisessä Gazan ja Israelin tilanteessa ymmärrän hyvin myös Israelin teot. Israel ja Lähi-Itä olivat kiinnostukseni kohde 1980-luvulla ja silloin matkustinkin Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa, Tunisiassa yms.

Vahvan herätyksen toisen maailmansodan tapahtumiin koin lukiessani Regine Deforgesin kirjasarjan Sininen polkupyörä, Viettelysten Pariisi ja Rakkauden riemukaari. Nämä ovat juuri ilmestyneet Storytelliin äänikirjoina ja ajattelin lukea tai kuunnella ne uudelleen. 

Aloin siirtymään tietokirjoihin ja elämäkertoihin joskus 1990-luvulla ja oli mielenkiintoista lukea ihmisistä, jotka itse olivat kokeneet ensimmäisen tai toisen maailmansodan. Esimerkiksi venäläinen fyysikko ja toisinajattelija Andrei Saharov ja hänen vaimonsa Jelena Bonner tekivät kirjoillaan minuun suuren vaikutuksen. 

Maailma on niin paljon muuttunut siitä, kun aloitin harrastukseni. Lapsuudessani tieto haettiin tietosanakirjoista ja kirjat käytiin konkreettisesti kirjastosta lainaamassa. Nykyisin kaikki on helpompaa, kun kirjat löytyvät e-kirjoina tai äänikirjoina Storytellistä, Nextstorysta tai muista sovelluksista. Tietoa löytyy netistä ja kaikki asiaan liittyvä on heti saatavilla. 

Olen hyvin kiitollinen siitä, että äitini ohjasi minut niin vahvasti kirjojen pariin ja myös osti pienellä palkallaan minulle kirjoja, joita opin arvostamaan.