Voikohan minua sanoa enää kunnolliseksi naiseksi? Luin eräästä kirjasta, ettei kunniallista naista mainita lehdissä kuin kaksi kertaa elämässään. Ensimmäisen kerran mennessään naimisiin ja toisen kerran kuolinilmoituksessa.
Tällä periaatteella en todellakaan ole kunniallinnen nainen, eikä ole juuri kukaan ystävistänikään. Maailma on todella muuttunut, tuon kapea alaisen määrittelyn jälkeen. Itse olen ainakin ihan tyytyväinen, että minut otetaan ammatillisesti niin vakavasti, että siitä voi sanoma lehtiin kirjoittaa. Myös moni ystävättäreni ja tuttuni on siinä työelämänsä vaiheessa, että heidän kommenttejaan ja haastatteluja on lehdissä.
Sitten jos juttuja alkaisi ilmestyä Seitsemän päivää lehdessä, olisi asia ihan toinen. En missään nimessä haluaisi itsestäni lehtikirjoituksia, kuin ammattini ja harrastuksieni kautta. Nykyään jos naisen naimisiin menoa kommentoidaan lehdessä muualla kuin seurakuntauutisissa, pitäisin sitä aika turhana uutisena, mikä ei ainakaan naisen arvoa nosta.
Päälaelleen on siis maailma muuttunut. Se mikä ennen oli häpeä, on nyt hieno asia. Nykyään turhan päiväinen asia, oli ennen ylpeyden aihe. Tosin näin on vain naisen kohdalla, miehillähän on ihan oma arvoasteikkonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti