Jukka Rislakki on kirjoittanut kirjan "Latvian kohtalonvuodet", joka kertoo hämeenlinnalaisen Hilma Lehtosen ja latvialaisen Krisjanis Berkiksen tarinan.
Kirja tuli käsiini, koska sotahistorian ja poliittisen historian harrastukseni vetää edelleen Balttiaan päin. Tietoisesti en ole päättänyt, että nyt perehdyn Balttiaan, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana tuntuu, että niiden maiden historia löytää minut. Tunsin suorastaan historian siipien havinaa ja kylmät väreet, kun näin kirjan alkuosassa valokuvan, joka oli suoraan otettu kauneushoitolani edessä olevasta puistosta. Se oli maisema jota katselen joka päivä. Kuva oli 1900-luvun alusta kun Hilma Lehtonen poseerasi koululuokkansa kanssa Hämeenlinnan Yhteiskoulun edessä, ja katseli juuri valmistunutta kirkkoa. Siis vanha puurakennus firmani edessä on tehty Hämeenlinnan Yhteiskouluksi, ja rakennus, jota hämeenlinnalaiset sanovat vanhaksi kirjastotaloksi, on ollut venäläinen sotilaskirkko.
Hilma Lehtonen ja Krisjanis Berkis avioituivat vuonna 1909, Berkisin ollessa Venäjän armeijan palveluksessa Hämeenlinnassa. Berkis teki upean sotilasuran Latviassa, hän saa kenraalin arvon 1925 ja vuonna -34 hänestä tulee sotaväen päällikkö. Suomalainen Hilma oli siis Latvian korkea arvoisen johtohenkilön vaimo.
Hänen elämässään tapahtuu ihmeellisiä asioita. Paljon loistoa ja rikkautta Latviassa.Sitten nälkää ja kurjuutta Neuvostoliiton vankileirillä. Kaiken hän elämässään menettää, voisi sanoa, että Neuvostoliitto vei häneltä kaiken. Koko perhe kuolee ja hän itse kuolee köyhänä, yksinäisenä naisena Vuorentaan vanhainkodissa vuonna 1961.
Minulle järkyttävintä on, että kirjaa lukiessa huomaan tunteneeni asiakkaina ihmisiä, jotka tunsivat Hilman hyvin. He ovat jo kaikki kuolleet, mutta voi kun olisin tämän aikoinaan tiennyt. Nyt monen mielenkiintoisen asiakkaani juuret paljastui. Aikanaan ihmettelin heidän runsasta kielitaitoaan, ja laajaa elämän piiriään. Nyt he paljastuivat todellisiksi maailman kansalaisiksi.
Kirja tuli käsiini, koska sotahistorian ja poliittisen historian harrastukseni vetää edelleen Balttiaan päin. Tietoisesti en ole päättänyt, että nyt perehdyn Balttiaan, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana tuntuu, että niiden maiden historia löytää minut. Tunsin suorastaan historian siipien havinaa ja kylmät väreet, kun näin kirjan alkuosassa valokuvan, joka oli suoraan otettu kauneushoitolani edessä olevasta puistosta. Se oli maisema jota katselen joka päivä. Kuva oli 1900-luvun alusta kun Hilma Lehtonen poseerasi koululuokkansa kanssa Hämeenlinnan Yhteiskoulun edessä, ja katseli juuri valmistunutta kirkkoa. Siis vanha puurakennus firmani edessä on tehty Hämeenlinnan Yhteiskouluksi, ja rakennus, jota hämeenlinnalaiset sanovat vanhaksi kirjastotaloksi, on ollut venäläinen sotilaskirkko.
Hilma Lehtonen ja Krisjanis Berkis avioituivat vuonna 1909, Berkisin ollessa Venäjän armeijan palveluksessa Hämeenlinnassa. Berkis teki upean sotilasuran Latviassa, hän saa kenraalin arvon 1925 ja vuonna -34 hänestä tulee sotaväen päällikkö. Suomalainen Hilma oli siis Latvian korkea arvoisen johtohenkilön vaimo.
Hänen elämässään tapahtuu ihmeellisiä asioita. Paljon loistoa ja rikkautta Latviassa.Sitten nälkää ja kurjuutta Neuvostoliiton vankileirillä. Kaiken hän elämässään menettää, voisi sanoa, että Neuvostoliitto vei häneltä kaiken. Koko perhe kuolee ja hän itse kuolee köyhänä, yksinäisenä naisena Vuorentaan vanhainkodissa vuonna 1961.
Minulle järkyttävintä on, että kirjaa lukiessa huomaan tunteneeni asiakkaina ihmisiä, jotka tunsivat Hilman hyvin. He ovat jo kaikki kuolleet, mutta voi kun olisin tämän aikoinaan tiennyt. Nyt monen mielenkiintoisen asiakkaani juuret paljastui. Aikanaan ihmettelin heidän runsasta kielitaitoaan, ja laajaa elämän piiriään. Nyt he paljastuivat todellisiksi maailman kansalaisiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti