Nyt on lomamatka takana, ja Pariisin nähtävyydet. Aina on kiva palata kotiin, ja tietysti kissoja on ollut ikävä. Huomenna alkaa työ, ja se on ollut aina minun onni, että töihin on mukava mennä. Loman jälkeen odotan aina töihin paluuta, koska mielessä on paljon uusia juttuja mitä voi työssä toteuttaa.
Tämän postauksen aihe on kylläkin lentoturvallisuudessa, ja turvatarkastuksien heikkouksissa. Miten ihmeessä minun kohdalle aina sattuu, että mukanani kulkee joku juttu mikä olisi terroristin käsissä vaarallinen. Ensimmäinen kerta, kun ohitin turvatarkastukset aseeksi luokiteltavan tavaran kanssa oli 2000-luvun alkupuolella matkustaessani kosmetologikongressiin Australiaan. Silloin oli juuri tullut voimaan kiristyneet turvatoimet, ja minä matkustin Kööpenhaminan ja Bangkokin turvatarkastusten kautta Sidneyhin. Odotellessani pääsyä passin tarkastukseen Sydneyn kentällä, kaivoin aikani kuluksi kynsiviilani esiin, ja aloin viilailemaan. Ryhmäni kauhistui, se nimittäin sattui olemaan noin 20 cm pitkä, ammattilaisten metalliviila. Jonkun toisen käsissä se olisi ollut tappava veitsi.
Seuraava kerta oli taas kosmetologikongressissa Istanbulissa. Siellähän on turvatarkastukset, ja laukkujen läpivalaisut joka hotellissa, museossa, ja joka kerta menessä kongressikeskukseen. Kun olin puolet viikosta ollut perillä, ja kulkenut vähintään parinkymmenen metallinpaljastimen ja kassintarkistuksen läpi, löysin käsilaukustani isot Fiskarsin sakset. Ei mitkään pikkusakset, vaan normaalikokoiset oranssipäiset sakset, jotka oli olleet matkalla kotoa työpaikalleni, ja unohtuneet käsilaukkuun.
Kolmas kerta oli tänään. Meillä oli hirveä kiire Pariisin kentällä, koska emme meinanneet saada taxia, ja sitten jonot olivat valtavat. Olin aivan hepulissa, kun viime hetkellä juoksimme turvatarkastukseen, ja lähtöportille. Lähtöportilla tajusin, että käsilaukussani oli puolenlitran vesipullo. Itse en sitä muistanut, ja kukaan ei kysynyt, eikä läpivalaisussa huomannut.
Olen mielestäni ihan liian moneen kertaan päässyt läpi huonosti tehdystä turvatarkastuksessa. On tosi helppoa päästä läpi, kun itse ei tiedä edes omaavansa mitään laitonta. Tietenkin jos olisin nämä tahallani tehnyt, olisi ollut ihan hermona. Nyt kun se tapahtui vahingossa, niin se vaikuttaa helpolta. Huolestuttavaa siis on miten helposti terroristi, joka suunnittelee asian hyvin, saa vaarallisia välineitä lentokoneeseen.
Tämän postauksen aihe on kylläkin lentoturvallisuudessa, ja turvatarkastuksien heikkouksissa. Miten ihmeessä minun kohdalle aina sattuu, että mukanani kulkee joku juttu mikä olisi terroristin käsissä vaarallinen. Ensimmäinen kerta, kun ohitin turvatarkastukset aseeksi luokiteltavan tavaran kanssa oli 2000-luvun alkupuolella matkustaessani kosmetologikongressiin Australiaan. Silloin oli juuri tullut voimaan kiristyneet turvatoimet, ja minä matkustin Kööpenhaminan ja Bangkokin turvatarkastusten kautta Sidneyhin. Odotellessani pääsyä passin tarkastukseen Sydneyn kentällä, kaivoin aikani kuluksi kynsiviilani esiin, ja aloin viilailemaan. Ryhmäni kauhistui, se nimittäin sattui olemaan noin 20 cm pitkä, ammattilaisten metalliviila. Jonkun toisen käsissä se olisi ollut tappava veitsi.
Seuraava kerta oli taas kosmetologikongressissa Istanbulissa. Siellähän on turvatarkastukset, ja laukkujen läpivalaisut joka hotellissa, museossa, ja joka kerta menessä kongressikeskukseen. Kun olin puolet viikosta ollut perillä, ja kulkenut vähintään parinkymmenen metallinpaljastimen ja kassintarkistuksen läpi, löysin käsilaukustani isot Fiskarsin sakset. Ei mitkään pikkusakset, vaan normaalikokoiset oranssipäiset sakset, jotka oli olleet matkalla kotoa työpaikalleni, ja unohtuneet käsilaukkuun.
Kolmas kerta oli tänään. Meillä oli hirveä kiire Pariisin kentällä, koska emme meinanneet saada taxia, ja sitten jonot olivat valtavat. Olin aivan hepulissa, kun viime hetkellä juoksimme turvatarkastukseen, ja lähtöportille. Lähtöportilla tajusin, että käsilaukussani oli puolenlitran vesipullo. Itse en sitä muistanut, ja kukaan ei kysynyt, eikä läpivalaisussa huomannut.
Olen mielestäni ihan liian moneen kertaan päässyt läpi huonosti tehdystä turvatarkastuksessa. On tosi helppoa päästä läpi, kun itse ei tiedä edes omaavansa mitään laitonta. Tietenkin jos olisin nämä tahallani tehnyt, olisi ollut ihan hermona. Nyt kun se tapahtui vahingossa, niin se vaikuttaa helpolta. Huolestuttavaa siis on miten helposti terroristi, joka suunnittelee asian hyvin, saa vaarallisia välineitä lentokoneeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti