Taide on kaikissa muodoissaan minulle todella suuri nautinto. Kun saan tällä Pariisin matkalla nauttia tauluista,patsaista, kauniista kotimuseoista ja baletista jaksankin sitten tehdä työtä taas innostuneena.
Kaiken kauniin näkeminen on minulle voimavaroja jaksaa tavallista arkea. Tänään pääsimme d'Orsayn taidemuseoon ihan sisälle asti,ja se oli juuri niin upea paikka kun olin kuvitellutkin. En voi kuin kadehtia niitä ihmisiä, jotka osaavat maalata niin upeita tauluja. Siellä on impressionistien taidetta suuri kokoelma ja se on minulle mieleisin taidesuunta. Myös ihanat Art deco kauden huonekalut, ja koristeet olivat silmiä hivelevän kauniita.
Vastapuolena kaikelle tälle kauniille, jäi mieleeni taas ihmisen julmuus toiselle ihmiselle. Kävimme myös Pantheonissa, mihin on haudattu monia Ranskan suurmiehiä. Siellä on saanut viimeisen leposijan Ranskan vastarintaliikkeen johtomies Jean Moulin, jonka natsit teloittivat. Charles de Gaulle on myös haudattu sinne.
Kuitenkin eniten minuun vaikutti pari vuotta sitten paljastettu muistomerkki, joka oli omistettu niille juutalaisille, jotka ranskalaiset itse toimittivat keskitysleireille. On kulunut lähes seitsemänkymmentä vuotta, kun ranskalaiset vasta myönsivät olleensa myös itse osallisena Ranskan juutalaisten surmaamiseen miehityksen aikana. Miehitetyn Ranskan johtajat toimittivat saksalaisille 70.000 juutalaista, joiden he tiesivät joutuvan keskitysleirille kuolemaan. Sanotaan, että ranskalaiset olivat julmempia metsästämään juutalaisia, kuin natsit itse olivatkaan.
Samassa muistomerkissä kunnioitetaan niitä, jotka pelastivat noin 3000 juutalaista Gestapolta. Mutta mitä on 3000 verrattuna 70.000,naurettavan pieni määrä, siitä ei edes kannattaisi puhuakkaan. Tämä on se totuus mihin olen sotahistoriaharrastuksessani törmännyt yhtenään. Kaikissa Saksan miehittämissä maissa paikallisväestö oli erittäin aktiivinen jahtaamaan juutalaisia. Jos oman maan kansalaiset eivät olisi osallistuneet joukkomurhaan, olisi lähes puolet juutalaisista pelastettu. Ihminen on raadollisen julma.
Kaiken kauniin näkeminen on minulle voimavaroja jaksaa tavallista arkea. Tänään pääsimme d'Orsayn taidemuseoon ihan sisälle asti,ja se oli juuri niin upea paikka kun olin kuvitellutkin. En voi kuin kadehtia niitä ihmisiä, jotka osaavat maalata niin upeita tauluja. Siellä on impressionistien taidetta suuri kokoelma ja se on minulle mieleisin taidesuunta. Myös ihanat Art deco kauden huonekalut, ja koristeet olivat silmiä hivelevän kauniita.
Vastapuolena kaikelle tälle kauniille, jäi mieleeni taas ihmisen julmuus toiselle ihmiselle. Kävimme myös Pantheonissa, mihin on haudattu monia Ranskan suurmiehiä. Siellä on saanut viimeisen leposijan Ranskan vastarintaliikkeen johtomies Jean Moulin, jonka natsit teloittivat. Charles de Gaulle on myös haudattu sinne.
Kuitenkin eniten minuun vaikutti pari vuotta sitten paljastettu muistomerkki, joka oli omistettu niille juutalaisille, jotka ranskalaiset itse toimittivat keskitysleireille. On kulunut lähes seitsemänkymmentä vuotta, kun ranskalaiset vasta myönsivät olleensa myös itse osallisena Ranskan juutalaisten surmaamiseen miehityksen aikana. Miehitetyn Ranskan johtajat toimittivat saksalaisille 70.000 juutalaista, joiden he tiesivät joutuvan keskitysleirille kuolemaan. Sanotaan, että ranskalaiset olivat julmempia metsästämään juutalaisia, kuin natsit itse olivatkaan.
Samassa muistomerkissä kunnioitetaan niitä, jotka pelastivat noin 3000 juutalaista Gestapolta. Mutta mitä on 3000 verrattuna 70.000,naurettavan pieni määrä, siitä ei edes kannattaisi puhuakkaan. Tämä on se totuus mihin olen sotahistoriaharrastuksessani törmännyt yhtenään. Kaikissa Saksan miehittämissä maissa paikallisväestö oli erittäin aktiivinen jahtaamaan juutalaisia. Jos oman maan kansalaiset eivät olisi osallistuneet joukkomurhaan, olisi lähes puolet juutalaisista pelastettu. Ihminen on raadollisen julma.
Kommentit
Lähetä kommentti