Eilen kävimme sotamuseossa, ja Pariisin sotamuseota on kehuttu Euroopan parhaaksi. Minä olin kyllä pettynyt. Olihan näyttely laaja, ja paikkana vanha sotilaskasarmi oli erinomainen. Muuten museo oli mielestäni persoonaton. Olin odottanut paljon uutta tietoa Ranskan miehityksestä 1940-44. Tämä sama museo olisi voinut olla missä tahansa Euroopassa.
Ranskan miehityksen aika on aina kiehtonut minua. Ranskahan jaettiin kahtia, toista osaa hallitsi Saksan sotilasjohto, ja toinen puoli oli niin sanottu Vichyn Ranska, jonka päämiehenä oli iäkäs Marsalkka Petain. Petainin tilanne ei ollut kadehdittava, hänen olin tehtävä juuri niin kuin saksalaiset sanoi.Ilmeisesti hän oli liiankin yhteistyö intoinen, hänen ansiostaan moni Ranskan juutalainen päätyi keskitysleirille. Juuri tämä kahtia jakautuminen minua olisi kiinnostanut sekä vastarintaliike ja Marsalkka Petain persoona. Nämä jäävät nyt myöhemmän tutkimisen aiheeksi.
Ilmeisesti miehitys on niin suuri kansallinen häpeä, ettei sitä haluta muistella. Ranskan vastarintaliike oli myös niin voimakkaasti sosialistinen, että siitä tuli sodan jälkeen paljon ongelmia.
Norjan sotamuseossa Oslossa törmäsin tähän historian "peittelyyn" ensimmäisen kerran. Oslon sotamuseossa kerrottiin erittäin näyttävästi taisteluista jotka oli Norjalle voitokkaita. Sieltä löytyi niin monta norjalaisten voittamaan taistelua, että pisti ihmettelemään miten se Saksa sitten miehittikään maan?
Sama varmaan käy joka maassa, halutaan tehdä historian kirjoissa suotuisa vaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti