Pidän muutaman päivän lomaa helatorstain tienoilla,ei tarvitse kuin pari päivää olla pois työstä, kun saa jo melkein viikon loman. Teen samoin kuin yrittäjät yleensäkin, lähden mielelläni ulkomaille lomallani.Jo muutaman päivän loma ulkomailla virkistää, ja tuntuu pidemmältä, kuin olisi vaan kotosalla.
Sotahistoria harrastukseni on viime aikoina sanellut matkakohteet.Nyt olemme Pariisissa, missä on yksi Euroopan arvostetuimpia sotamuseoita.Olen ollut aika monta kertaa Pariisissa,aina työn merkeissä. Pariisissa on paljon alamme messuja ja muita tapahtumia.On todella kiva olla nyt vapaalla täällä, ilman ohjelmaa, ja isoa ryhmää.
Eilen kun tulimme, aikomus oli ensiksi mennä d'Orsayn taidemuseoon, mutta jono oli pari sataa metriä, eikä meillä ollut vielä museopassia jolla pääsee jonon ohitse.Onneksi harrastukseni on sotahistoria, kun niihin museoihin ei yleensä ole jonoja. Lähdimmekin Invalidihotellin alueelle, ja siellä ei todellakaan ollut tungosta. Ainoastaan Invalidikirkossa Napoleonin haudalla oli muutamia turisteja.Tänään menemmekin sinne vielä uudestaan, ja nyt tutustumme varsinaisen sotamuseon osaan, joka kertoo Ranskan miehityksen ajasta.
Kissojakin olen jo ehtinyt tavata. Muistin jo aiemmilta käynneiltä, että monella kerjäläisellä on kissa tai koira. Nyt ihan hotellimme kulmilla on kolme kulkijaa joilla on kissa. Yhdellä on sekä kissa, että koira.
En yleensä anna rahaa kerjäläisille, mutta nyt on pakko pudottaa muutama euro ohi kulkiessa. Pelkään vaan, että se raha ei ehkä menekkään kissanruokaan. Tosin kissat ovat selvästi hyvin hoidettuja,normaali painoksia ja turkki on puhdas ja kiiltävä. Löysin kuitenkin paikallisesta pikkukaupasta kissan ja koiran ruokaa, ja ostin niitä ison muovikassillisen. Nyt joka kerta kun lähdemme hotellista otan mukaan ruokia, joita voin antaa. Onneksi mieheni on tottunut tapoihini ja kiltisti kantaa repussaan ruokia.
Sotahistoria harrastukseni on viime aikoina sanellut matkakohteet.Nyt olemme Pariisissa, missä on yksi Euroopan arvostetuimpia sotamuseoita.Olen ollut aika monta kertaa Pariisissa,aina työn merkeissä. Pariisissa on paljon alamme messuja ja muita tapahtumia.On todella kiva olla nyt vapaalla täällä, ilman ohjelmaa, ja isoa ryhmää.
Eilen kun tulimme, aikomus oli ensiksi mennä d'Orsayn taidemuseoon, mutta jono oli pari sataa metriä, eikä meillä ollut vielä museopassia jolla pääsee jonon ohitse.Onneksi harrastukseni on sotahistoria, kun niihin museoihin ei yleensä ole jonoja. Lähdimmekin Invalidihotellin alueelle, ja siellä ei todellakaan ollut tungosta. Ainoastaan Invalidikirkossa Napoleonin haudalla oli muutamia turisteja.Tänään menemmekin sinne vielä uudestaan, ja nyt tutustumme varsinaisen sotamuseon osaan, joka kertoo Ranskan miehityksen ajasta.
Kissojakin olen jo ehtinyt tavata. Muistin jo aiemmilta käynneiltä, että monella kerjäläisellä on kissa tai koira. Nyt ihan hotellimme kulmilla on kolme kulkijaa joilla on kissa. Yhdellä on sekä kissa, että koira.
En yleensä anna rahaa kerjäläisille, mutta nyt on pakko pudottaa muutama euro ohi kulkiessa. Pelkään vaan, että se raha ei ehkä menekkään kissanruokaan. Tosin kissat ovat selvästi hyvin hoidettuja,normaali painoksia ja turkki on puhdas ja kiiltävä. Löysin kuitenkin paikallisesta pikkukaupasta kissan ja koiran ruokaa, ja ostin niitä ison muovikassillisen. Nyt joka kerta kun lähdemme hotellista otan mukaan ruokia, joita voin antaa. Onneksi mieheni on tottunut tapoihini ja kiltisti kantaa repussaan ruokia.
Kommentit
Lähetä kommentti