Olen aina rakastanut balettia, ja ihaillut balettitanssijoiden ammattitaitoa. Varmaan siksikin, kun itse en ole liikunnallinen tipan tippaa. Kävelen juuri yhtä sulokkaasti, kuin halonhakkaaja.
Onneksi Pariisissa saimme vielä liput balettiin. Itse baletti, nimeltään Rein, oli minulle tuntematon, mutta halusin ehdottomasti nähdä Pariisin vanhan oopperatalon eli Palais Garnierin. Se oli todella näkemisen arvoinen. Menimme hyvissä ajoin, että saimme istua rauhassa katselemassa ympärillemme. Tuntui kuin olisi istunut korurasiassa, sali oli kaunein mitä koskaan olen nähnyt. Kattomaalauksen on tehnyt Marc Chagall, ja hän on myös lempitaidemaalarini. Kokemus oli täydellinen.
Sitten aloin katsoa käsiohjelmaa, ja tajusin, että sen kansi, ja kaupungilla näkemäni baletin mainokset, olivat hyvin erityisiä. Kuvissa ei ollutkaan tyypillisesti, kuvankaunis nuori tanssijatar, vaan baletin koreografi. Hän on jo reippaasti yli viisikymppinen, entinen balettitanssijatar.
Kuvassa oli aivan tavallisen näköinen viisikymppinen, joka oli ilman meikkiä, ja tukka sekaisin. Otsassa oli voimakkaat rypyt, silmienympärillä oli turvotusta, vaikka hän olikin muuten langanlaiha. Iho oli selvästi kärsinyt UV-säteilystä, ja oli auringon kirjavoittama.Siitä huolimatta hän oli upea ilmestys. Hänessä oli sellaista ylväyttä, ja arvokkuutta mitä näkee hyvin harvoin. Kuitenkaan hän ei vaikuttanut koppavalta, vaan mielyttävältä ihmiseltä, joka oli sinut itsensä kanssa.
Oli todella hienoa, että kerrankin oli rohkeasti valittu kuvaan, muutakin kuin nuoruuttaan hehkuvia ihmisiä. Olin hyvin ilahtunut meidän, jo keski-ikäisten tai vanhojen naisten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti