Hyvää Kalevalanpäivää hämäläisittäin, eli myöhässä. Kalevalanpäivä ja suomalaisen kulttuurinpäivä oli eilen, mutta juttua ehdin kirjoittamaan vasta tänään.
Otsikko lause on Kalevalasta ja kuulin sen viime viikolla eräältä ystävältäni, joka kertoi sen olevan itselleen hyvin merkittävä lause. Sen jälkeen lause on pyörinyt päässäni ja sulanut suuhuni, jotenkin tunnen, että nuo kolme sanaa ilmentää suhdettani kirjoihin, kirjoittamiseen ja sanataiteeseen. En ole Kalevalaa lukenut, kun kouluaikoina yli kolmevuosikymmentä sitten, mutta nyt heräsi kiinnostus siihenkin. Koululaisena se ei oikein kolahtanut, vaikka olin jo silloin kirjojen suurkuluttaja.
Tämän blogin kirjoittamisen myötä olen uusinut suhteeni kirjoitettuun sanaan. Olen pohtinut ja keskustellut kirjoittamisesta hyvin paljon parin viime vuoden aikana. Lukeminen pysyy aina harrastuksenani, mutta uskon kirjoittamisesta tulevan myös tärkeän harrastuksen. Näytelmiä ja teatteria olen aina rakastanut ja onneksi miehenikin niistä pitää. Aiemmin kävin vähintään kerran kuussa teatterissa, mutta se on valitettavasti vähentynyt. Nykyään tuntuu, että moniin esityksiin pitäisi varata liput puoltavuotta etukäteen, ihan hetken mielijohteesta niitä ei enää saa.
Nyt kuitenkin lupaan itselleni, että varaan tämän viikon aikana liput ainakin kahteen teatteri esitykseen. Perästä kuulette mitä ne ovat.
Otsikko lause on Kalevalasta ja kuulin sen viime viikolla eräältä ystävältäni, joka kertoi sen olevan itselleen hyvin merkittävä lause. Sen jälkeen lause on pyörinyt päässäni ja sulanut suuhuni, jotenkin tunnen, että nuo kolme sanaa ilmentää suhdettani kirjoihin, kirjoittamiseen ja sanataiteeseen. En ole Kalevalaa lukenut, kun kouluaikoina yli kolmevuosikymmentä sitten, mutta nyt heräsi kiinnostus siihenkin. Koululaisena se ei oikein kolahtanut, vaikka olin jo silloin kirjojen suurkuluttaja.
Tämän blogin kirjoittamisen myötä olen uusinut suhteeni kirjoitettuun sanaan. Olen pohtinut ja keskustellut kirjoittamisesta hyvin paljon parin viime vuoden aikana. Lukeminen pysyy aina harrastuksenani, mutta uskon kirjoittamisesta tulevan myös tärkeän harrastuksen. Näytelmiä ja teatteria olen aina rakastanut ja onneksi miehenikin niistä pitää. Aiemmin kävin vähintään kerran kuussa teatterissa, mutta se on valitettavasti vähentynyt. Nykyään tuntuu, että moniin esityksiin pitäisi varata liput puoltavuotta etukäteen, ihan hetken mielijohteesta niitä ei enää saa.
Nyt kuitenkin lupaan itselleni, että varaan tämän viikon aikana liput ainakin kahteen teatteri esitykseen. Perästä kuulette mitä ne ovat.
Kommentit
Lähetä kommentti