Tällä viikolla minulla on näköjään nuo sota-aiheet eniten pinnalla, toivottavasti jaksatte lukea. Luen edelleen tuota Winston Churchillin elämäkertaa, olen lukenut sitä jo kuukauden päivät, mutta se on niin painavaa tekstiä, että sitä on luettava hitaasti. Tosin olen aika monta dekkaria lukennut siinä samalla. Tuo vahva historiankirja Winston Churchillin elämästä tulee olemaan kauan yöpöydälläni ja palaan siihen uudestaan ja uudestaan. Sain siitä todella paljon uutta tietoa brittien elämästä sodan aikana ja Neuvostoliiton asema muihin liittoutuneisiin nähden sai ihan uuden katsantokannan.
Kirjassa nousi useaan otteeseen esiin tavallisten siivilien elämä brittiläisissä kaupungeissa. Kaikista asioista oli pulaa, ei ollut kunnolla edes ruokaa. Pimennys oli kuitenkin se mistä eniten koettiin kansan kärsivän. Nykyään, kun meillä puhutaan niin paljon pimeänajan masennuksesta niin myös tuo sodan ajan pimennys liitettiin masennukseen. Nyt vasta aloin ajattelemaan miten vaikeaa elämä on, kun koko ajan pitää huomioida pimennys. Itse olen valittanut suureen ääneen, kun meillä on ollut niin paljon sähkökatkoja tänä talvena. Sota jos mikä aiheutti sähkökatkoja ja silloin, kun sähköä oli piti ikkunat pimentää niin ettei valot takuulla näkyneet ulos.
Tiedän, että esimerkiksi Helsingissä ei ollut katuvaloja päällä koko sodan aikana ja auton valoista sai näkyä vain kapea viiva. Se aiheutti myös kolareita tavallista enemmän. Muuten en ole mistään lukenut tai kuullut, että pimennys olisi ollut niin kiusallista. Nyt kuitenkin osaan asiaan kiinnittää huomiota ja onneksi on vielä elossa ihmisiä keneltä voin kysyä. Tosin oma perheeni on aina asunnut maalla ja täällä ei pimennys ollut niin tähdellistä, mutta jo Hämeenlinna oli varmasti pimennetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti