Minulta yksi asiakas kysyi onko työvuosieni aikana usein tullut vastaan ihoja joissa on jotain niin erityistä, että ne jää mieleen. Ensin vastasin etten nyt sellaisia muista, mutta sitten nousi kaksi asiakasta mieleeni. En koskaan paljasta asiakkaitteni asioita, koska katson olevani vaitiolovelvollinen. Nyt teen poikkeuksen, koska nämä kumpikin asiakas ovat olleet kuolleena jo ainakin viisitoistavuotta ja toisen nimeä en edes muista.
Ensiksi mieleeni nousi Hämeenlinnalainen julkkis Raija Paalanen ja siksi uskallan paljastaa nimenkin, koska hän oli julkisuuden henkilö muutenkin. Ja toisaalta tiedän, että Raija heiluttelee tuolta pilven reunalta, että terve vaan tytöt! Raija Paalanen oli Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin pitkäaikainen näyttelijä ja todellinen Diiva. Hän oli syntynyt joskus 20-luvun ja 30-luvun vaihteen tienoilla ja kävi luonani kahdeksankymmentäluvulla. Hän oli ollut pikkutytöstä lähtien teatterin ja teatterimeikkien maailmassa. Voitte vaan kuvitella mitä teatterimeikit oli joskus sodan jälkeen 40-luvun lopulla. Raijan iho oli ilman meikkiä aivan tumman punainen ja aivan täynnä sinipunaista hiusverisuonta. Yleensä couperosaa on vain kasvojen keskiosalla, mutta hänellä se oli kaulasta hiusrajaan saakka. Raija Paalanen tupakoi myös ketjussa ja vietti muutenkin aika railakasta elämää. Hänessä oli todellinen esimerkki siitä mitä iholle tapahtuu, kun se joutuu todella koville. Häneltä puuttui ihosta kaikki joustavuus ja rasva siinä ei ollut enää mitään pehmeyttä jäljellä. Iho oli sinipunainen kiiltävän kireä kuori, jolle ei edes paljon mitään sen ajan kasvohoidoilla voinnut. Kuvitelkaa mille rasitukselle iho joutuu, kun vuosikymmenet siihen vedetään joka ilta maalimainen paksu sminkki. Siihen aikaan se poistettiin vaseliinilla tai glyseriinillä, jotka kuivattivat ja tukkivat lisää ihoa. Raija ei myöskään ollut koskaan hoitanut ihoaan millään tavalla ja heräsi siihen vasta eläkkeelle jäätyään. Hänen tapauksensa on hyvä esimerkki siitä ettei sillä iholla ole oikeastaan mitään väliä. Tuskin kukaan muu, kuin hänen kosmetologinsa muistaa hänen ihoaan. Hän oli upea nainen, joka näkyi ja halusi näkyä Hämeenlinnan katukuvassa.
Toinen asiakas jonka ihon muistan oli asiakkaanani myös 80-luvulla ja hän oli asunnut koko aikuisikänsä Kaliforniassa. Hän kävi, vain yhden ainoan kerran ja se jäi mieleeni. Hän oli punertava tukkainen ja vaalea ihoinen suomalaisnainen, joka oli elännyt yli viisikymmentävuotta polttavassa auringossa. Hän oli tervehtimässä kotimaataan ja tuli muistaakseni seitsämänkymmentävuotislahjanaan minulle kasvohoitoon. Siinä opin mitä aurinko tekee iholle. Iho vaikutti täysin kuolleelta nahkalta, josta puuttui päälimmäiset kerrokset tyystin. Kasvot olivat kuivuneet lähes suomuille ja iho oli todella kireänä luiden päällä. Ihosta puuttui kaikki pehmeys ja solukerrokset se oli vain kireä nahka kasvoluiden suojana. Muistan myös sen miten äimistynyt olin, kun ihoon ei imeytynyt mitään. Se oli ainut kokemus siitä ettei iho kykene enää toimimaan ja kun laitoin hierontavoiteen siihen se vain lillui paikallaan.
Nämä kummatkin kokemukset ovat siis tapahtuneet jo kahdeksankymmentäluvulla ja silloin kosmetiikka oli aivan toisenlaista. Nykypäivän kosmetiikka kyllä imeytyisi ja toimisi näissäkin tapauksissa.
Ensiksi mieleeni nousi Hämeenlinnalainen julkkis Raija Paalanen ja siksi uskallan paljastaa nimenkin, koska hän oli julkisuuden henkilö muutenkin. Ja toisaalta tiedän, että Raija heiluttelee tuolta pilven reunalta, että terve vaan tytöt! Raija Paalanen oli Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin pitkäaikainen näyttelijä ja todellinen Diiva. Hän oli syntynyt joskus 20-luvun ja 30-luvun vaihteen tienoilla ja kävi luonani kahdeksankymmentäluvulla. Hän oli ollut pikkutytöstä lähtien teatterin ja teatterimeikkien maailmassa. Voitte vaan kuvitella mitä teatterimeikit oli joskus sodan jälkeen 40-luvun lopulla. Raijan iho oli ilman meikkiä aivan tumman punainen ja aivan täynnä sinipunaista hiusverisuonta. Yleensä couperosaa on vain kasvojen keskiosalla, mutta hänellä se oli kaulasta hiusrajaan saakka. Raija Paalanen tupakoi myös ketjussa ja vietti muutenkin aika railakasta elämää. Hänessä oli todellinen esimerkki siitä mitä iholle tapahtuu, kun se joutuu todella koville. Häneltä puuttui ihosta kaikki joustavuus ja rasva siinä ei ollut enää mitään pehmeyttä jäljellä. Iho oli sinipunainen kiiltävän kireä kuori, jolle ei edes paljon mitään sen ajan kasvohoidoilla voinnut. Kuvitelkaa mille rasitukselle iho joutuu, kun vuosikymmenet siihen vedetään joka ilta maalimainen paksu sminkki. Siihen aikaan se poistettiin vaseliinilla tai glyseriinillä, jotka kuivattivat ja tukkivat lisää ihoa. Raija ei myöskään ollut koskaan hoitanut ihoaan millään tavalla ja heräsi siihen vasta eläkkeelle jäätyään. Hänen tapauksensa on hyvä esimerkki siitä ettei sillä iholla ole oikeastaan mitään väliä. Tuskin kukaan muu, kuin hänen kosmetologinsa muistaa hänen ihoaan. Hän oli upea nainen, joka näkyi ja halusi näkyä Hämeenlinnan katukuvassa.
Toinen asiakas jonka ihon muistan oli asiakkaanani myös 80-luvulla ja hän oli asunnut koko aikuisikänsä Kaliforniassa. Hän kävi, vain yhden ainoan kerran ja se jäi mieleeni. Hän oli punertava tukkainen ja vaalea ihoinen suomalaisnainen, joka oli elännyt yli viisikymmentävuotta polttavassa auringossa. Hän oli tervehtimässä kotimaataan ja tuli muistaakseni seitsämänkymmentävuotislahjanaan minulle kasvohoitoon. Siinä opin mitä aurinko tekee iholle. Iho vaikutti täysin kuolleelta nahkalta, josta puuttui päälimmäiset kerrokset tyystin. Kasvot olivat kuivuneet lähes suomuille ja iho oli todella kireänä luiden päällä. Ihosta puuttui kaikki pehmeys ja solukerrokset se oli vain kireä nahka kasvoluiden suojana. Muistan myös sen miten äimistynyt olin, kun ihoon ei imeytynyt mitään. Se oli ainut kokemus siitä ettei iho kykene enää toimimaan ja kun laitoin hierontavoiteen siihen se vain lillui paikallaan.
Nämä kummatkin kokemukset ovat siis tapahtuneet jo kahdeksankymmentäluvulla ja silloin kosmetiikka oli aivan toisenlaista. Nykypäivän kosmetiikka kyllä imeytyisi ja toimisi näissäkin tapauksissa.
Minusta on epäammattimaista nimeltä mainiten arvioida asiakkaansa ihoa ja sen kuntoon vaikuttaneita elämäntapoja. Olkoon julkisuuden henkilö, olkoon kuollut; asiakkaan tulee voida luottaa siihen, että hänen asioitaan ei puida julkisesti. Raija oli näkyvästä julkisesta roolistaan huolimatta hienotunteinen ihminen, kaunis sisältä ja päältä.
VastaaPoistaTämä kommentti löytyi nyt vasta pari vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Olen pahoillani, jos koet kirjoitukseni loukkaavaksi. Kenestäkään muusta, kuin Paalaskasta en näin olisi kirjoittanut. Suhteeni häneen oli hyvin lämmin ja puolin ja toisin arvostava. Jo elämänsä aikana hän itse toi julki miten hänen työnsä vaurioitti ihoa. Hän myös hyväksyi sen tosiasian, että hänen ihonsa oli "oppikirjaesimerkki" siitä miten eri asiat vaikuttaa ihoon. Koska tiedän miten hän itseensä suhtautui niin uskalsin kirjoittaa hänestä nimeltä mainiten. Raija Paalanen oli ihminen jossa oli sisäistä kauneutta ja se aina ohittaa ulkonäössä kaiken muun. Minulle ihonhoidon ammattilaisena iho on täysin fyysinen asia, jonka toimintoihin ei liity tunteita. Solut ja verisuonet toimii omaa rataansa ja kerroin elimestä nimeltä iho enkä mistään muusta.
VastaaPoistaVarmaan hän julkisuuden henkilönä joutui ja vielä vainajanakin joutuu kohtaamaan esillä oloa. Itse muistelen häntä suurena diivana jolla oli sydän paikallaan ja minulle oli suuri kunnia, kun sain olla hänen kosmetologinsa.
Inkeri
Kuivattaako glyseriini/glyseroli? Olen siinä uskossa, että se nimenomaan kosteuttaa ihoa.
VastaaPoistaTuo lauseeni vaseliinista ja glyseriinistä on epätarkka. Vaseliini kuivattaa ja tukkii ihoa, mutta glyseriini enimmäkseen tukkii. Tässä yhteydessä missä glyseriinistä kerron on koko juttu ihoa kuivattava ja rasittava. Teatterimeikit 40-80-luvuilla, kun kyseinen näyttelijä esiintyi olivat todella kuivattavia, tukkivia ja huonosti pois pestäviä aineita. Nämä poistoaineet lisäsivät ongelmaa entisestään, koska ne eivät olleet millään tavalla hoitavia.
VastaaPoistaGlyseroli ja glyseriini ovat sama asia ja glyseriini on vanha aine, jota käytetään ihonhoidossa, elintarvikkeissa, teollisuudessa yms. En tiedä onko teille opiskelun yhteydessä näytetty millaisia näkä yksittäiset raaka-aineet ovat, mutta glyseriini on kirkastaa jäykkää, paksuhkoa nestettä. Sitä käytetään kosmetiikassa sitomaan ihon omaa kosteutta eli itsessään se ei juurikaan kosteuta.
Glyseriiniä saa vielä nykyäänkin ostaa apteekissa pieninä pulloina. Muistan 70-luvulla pappani, joka oli sodassa lääkintämiehenä sekoitti omia droppejaan esim.pykimiin ja glyseriini oli aina pohja-aineena. Talvella halkeileviin sormenpäihin ja kantapäihin hän sekoitti glyseriinistä, sitruunahaposta ja ruusuvedestä hauteita. Ilmeisesti ne auttoi, kun hän niitä viitsi käyttää.
Glyseeriiniin, kun sekoitetaan typpihappoa saadaan aikaan nitroglyseriiniä joka taas on räjähdysaineissa tärkeä osa.
Kirjoitan välillä huolimattomasti, kun innostun asiasta kovasti ja joku juttu on itselleni itsestään selvää. Hyvä, kun kysyt ja tarkennat ettei tule väärää käsitystä.
Tämä juttuni on muutenkin hyvin opettavainen aloittavalle kosmetologille tuo vaitiolovelvollisuuden takia. Meillähän ei ole mitään virallista vaitiolovelvoitetta, niin kuin lääkärillä on, mutta hyvä työmoraali pitää sisällään vaitiolon. Kosmetologi kuulee niin paljon asioita, että jos ne menee kertomaan väärässä kohtaa tulee aika sotku. Itse pidän tarkan huolen tästä vaitiolovelvollisuudesta ja siksi mietin jälkikäteen teinkö väärin, kun kerroin tästä hämeenlinnalaisesta teatterilegendasta näin nimellä. En olisi osannut odottaa, että joku siitä näin loukkaantuu, kuin tämä ensimmäinen kommentoija. Ilmeisesti joidenkin on vaikea ymmärtää, että kerron ihosta ja ulkonäöstä ammattilaisena ja se on ihan yhtä neutraali asia, kuin kokki arvioisi jonkun paistamaa pihviä.
Tunsin Paalaskan hyvin ja arvostimme toinen toisemme ammattitaitoa. Muistelen myös lämmöllä hänen rempseää elämäänsä jonka koko kaupunki tiesi ja hyväksyi hymyssä suin. En siis todellakaan kertonut mitään mitä ei kaikki aikalaiset jo tieneet ja parikymmentävuotta hänen kuolemansa jälkeen sillä ei enää pitäisi olla merkitystä.
Inkeri