Otsikko Kilpajuoksu Isä Jumalan kanssa on kirjan nimi joka kertoo Marek Edelmanin elämästä. Kirjan on kirjoittanut jo 70-luvulla Hanna Krall. Marek Edelman oli ainoa joka jäi henkiin Varsovan gheton kansannousun johtajista vuonna 1943. Varsovan juutalaisghetto nousi aseelliseen vastarintaan 19.4.1943 ja sitä johdettiin osoitteesta Mila 18. Tämän Mila 18 johtajista kaikki kuoli paitsi Marek Edelman pääsi viemäreitä pitkin pakoon ja teki elämän työnsä sydänkirurgina.
Olen ollut Varsovassa käyntini jälkeen ihan uppoutuneena Puolan vaiheisiin toisen maailmansodan historiassa. Käyntini Varsovan kansannousun museossa herätti niin paljon ajatuksia ja tarvetta tietää enemmän, että ihan ahmin asiaan liittyvää aineistoa. Ylipäänsä Varsova oli täynnä sotahistoriaa siellä ei varmaan kukaan pysty kävelemään törmäämättä menneeseen toisen maailmansodan historiaan. Olin jopa niin innoissani asiasta, että suunnittelin meneväni ensi keväänä Varsovaan, kun on gheton kansannousun seitsemänkymmentävuotisjuhla. Olen joka tapauksessa luvannut äidilleni, että ensi kevään "äiti+tytär" reissu suuntautuu Varsovaan.
Sitten aloin miettimään, että siellä voi olla suuremmatkin juhlallisuudet ja ihmismäärät. Äitini on myös ilmoittanut, että määrä on hyvin rajallinen mitä hän suostuu sotajuttuja katsomaan koska reissu on enemmän taideretki. Voisi olla ehkä viisaampaa pysyä poissa juuri sillä hetkellä Varsovasta, koska ei ole kivaa olla jos joka paikka on täynnä turisteja ja muita ihmisiä. Toisaalta mieleeni myös tuli onko se jo epäkunnioittavaa mennä pällistelemään heidän tärkeää muistotapahtumaansa. Minullahan ei ole mitään juutalaisuuteen liittyvää taustaa. Puolalaisille ja juutalaisille se on omakohtainen järkyttävä ja vieläkin ihmisiä koskettava tapahtuma.
Kun luin tuota kirjaa Kilpajuoksu Isä Jumalan kanssa jossa hyvin raadollisesti kuvataan noiden päivien tapahtumia ihmettelin miten olen voinut kahlata läpi nämä samat kirjat ja vaiheet jo alle kaksikymppisenä. Puolan vaiheet oli ensimmäinen mihin perehdyin alkaessani lähestymään toista maailmansotaa ja se oli joskus seitsemänkymmentäluvun lopulla. Ihmettelen miten kykenin sietämään sen kaiken ahdistuksen mitä nämä historian vaiheet minussa herättää. Onkohan vain niin etten silloin edes kokenut niitä pahasti ahdistaviksi, koska se ehkä tuntui olevan yhtä kaukaista historiaa, kuin Rooman legioonat. Parikymppisenä varmaan kuvittelin, että kolme-neljäkymmentävuotta sitten olleet tapahtumat oli jo esihistoriaa. Nyt viisikymppisenä tajuan, että seitsemänkymmentävuotta sitten tapahtuneet asiat koskee todella montaa ihmistä. Vaikka ei olisi itse vielä syntynytkään näiden sotien taakka on siirtynyt seuraaviinkiin sukupolviin.
P.S. Mari tuossa kommentoi, että nyt menee kansannousut sekaisin. Selvennän vielä, että Varsovassa on ollut kaksi kansannousua peräjälkeen. Juutalaisten ghetossa noustiin vastarintaan 19.4.1943 ja se oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset nousivat aseelliseen vastarintaan saksalaisia vastaan ja siksi hyvin merkittävä tapahtuma. Tuo Marek Edelmanista kertova kirja on juuri siltä ajalta.
Sitten oli varsinainen Varsovan kansannousu, joka alkoi 1.8.1944 klo 17.00. Silloin oli jo kaikki juutalaiset kuljetettu pois ja ghetto tuhottu. Tämä kansannousu oli Varsovan muun väestön ja maanalaisen armeijan kansannousu saksalaismiehitystä vastaan.
Olen ollut Varsovassa käyntini jälkeen ihan uppoutuneena Puolan vaiheisiin toisen maailmansodan historiassa. Käyntini Varsovan kansannousun museossa herätti niin paljon ajatuksia ja tarvetta tietää enemmän, että ihan ahmin asiaan liittyvää aineistoa. Ylipäänsä Varsova oli täynnä sotahistoriaa siellä ei varmaan kukaan pysty kävelemään törmäämättä menneeseen toisen maailmansodan historiaan. Olin jopa niin innoissani asiasta, että suunnittelin meneväni ensi keväänä Varsovaan, kun on gheton kansannousun seitsemänkymmentävuotisjuhla. Olen joka tapauksessa luvannut äidilleni, että ensi kevään "äiti+tytär" reissu suuntautuu Varsovaan.
Sitten aloin miettimään, että siellä voi olla suuremmatkin juhlallisuudet ja ihmismäärät. Äitini on myös ilmoittanut, että määrä on hyvin rajallinen mitä hän suostuu sotajuttuja katsomaan koska reissu on enemmän taideretki. Voisi olla ehkä viisaampaa pysyä poissa juuri sillä hetkellä Varsovasta, koska ei ole kivaa olla jos joka paikka on täynnä turisteja ja muita ihmisiä. Toisaalta mieleeni myös tuli onko se jo epäkunnioittavaa mennä pällistelemään heidän tärkeää muistotapahtumaansa. Minullahan ei ole mitään juutalaisuuteen liittyvää taustaa. Puolalaisille ja juutalaisille se on omakohtainen järkyttävä ja vieläkin ihmisiä koskettava tapahtuma.
Kun luin tuota kirjaa Kilpajuoksu Isä Jumalan kanssa jossa hyvin raadollisesti kuvataan noiden päivien tapahtumia ihmettelin miten olen voinut kahlata läpi nämä samat kirjat ja vaiheet jo alle kaksikymppisenä. Puolan vaiheet oli ensimmäinen mihin perehdyin alkaessani lähestymään toista maailmansotaa ja se oli joskus seitsemänkymmentäluvun lopulla. Ihmettelen miten kykenin sietämään sen kaiken ahdistuksen mitä nämä historian vaiheet minussa herättää. Onkohan vain niin etten silloin edes kokenut niitä pahasti ahdistaviksi, koska se ehkä tuntui olevan yhtä kaukaista historiaa, kuin Rooman legioonat. Parikymppisenä varmaan kuvittelin, että kolme-neljäkymmentävuotta sitten olleet tapahtumat oli jo esihistoriaa. Nyt viisikymppisenä tajuan, että seitsemänkymmentävuotta sitten tapahtuneet asiat koskee todella montaa ihmistä. Vaikka ei olisi itse vielä syntynytkään näiden sotien taakka on siirtynyt seuraaviinkiin sukupolviin.
P.S. Mari tuossa kommentoi, että nyt menee kansannousut sekaisin. Selvennän vielä, että Varsovassa on ollut kaksi kansannousua peräjälkeen. Juutalaisten ghetossa noustiin vastarintaan 19.4.1943 ja se oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset nousivat aseelliseen vastarintaan saksalaisia vastaan ja siksi hyvin merkittävä tapahtuma. Tuo Marek Edelmanista kertova kirja on juuri siltä ajalta.
Sitten oli varsinainen Varsovan kansannousu, joka alkoi 1.8.1944 klo 17.00. Silloin oli jo kaikki juutalaiset kuljetettu pois ja ghetto tuhottu. Tämä kansannousu oli Varsovan muun väestön ja maanalaisen armeijan kansannousu saksalaismiehitystä vastaan.
Kommentit
Lähetä kommentti