Heti syyskuuun alussa, kun Sofi Oksasen uusi kirja Kun kyyhkyset katosivat ilmestyi ostin ja luin sen. Pidin kovasti Puhdistus kirjasta ja odotukseni uutta kirjaa kohtaan oli suuret. Se ei kuitenkaan ollut niin järisyttävä lukukokemus, kuin Puhdistus oli, mutta ei pettymyskään. Moni asiakkaani on sanonut pitäneensä Puhdistus kirjaa kovin sekavana, mutta tämä uusin on vielä paljon hyppelehtivämpi. Minulle Viron ja Euroopan historia sodan vaiheissa ja sen jälkeen on aika selvää, mutta sittenkin piti miettiä mitä vaihetta tässä oikein mennään. Toisaalta tuossa Kun kyyhkyset katosivat kirjassa on niin kaunista kieltä ja kivoja lauserakenteita, että sillä tavalla Sofi Oksanen on mielestäni kehittynyt.
Moni asiakkaani on käynyt katsomassa tuon Puhdistus elokuvan, mutta minä en ole vielä käynnyt. Vähän emmin käynkö ollenkaan, koska pelkään sen olevan niin ahdistava. Ihmettelen itsekin tuntemuksiani, että tällaiset fiktiiviset kertomukset ja elokuvat ahdistaa minua, mutta aidot dokumentit ei. Minun uniani ei yhtään tule vaivaamaan, jos katson dokumenttia juutalaisten ruumiskasoista Dachaussa. Sama asia jossain fiktiivisessä elokuvassa järkyttää mieltäni pitkän aikaa. Ymmärrän hyvin, kun asiakkaani kertovat kaikkien sotajuttujen aiheuttavan ahdistusta heille.
Olen jo pitkään miettinyt pitäisikö minun aloittaa ihan oma blogi näitä sotahistoriajuttujani varten. En halua niiden tuottavan pahaa mieltä sellaisille jotka aiheesta eivät pidä. Itse taas olen niin uppoutunut tähän harrastukseeni, että minulla on aina vaan suurempi tarve kirjoittaa siitä. Olen harrastanut sotahistoriaa lähes neljäkymmentävuotta, mutta viime vuosina olen ihan uponnut ja hurahtanut aiheeseen. Olen yleensäkin ihminen joka tekee asiat täysillä, tai ei ollenkaan ja nyt on vaihe, kun paneudun sotahistoriaan täysillä. Kaikki vapaa-aikani työni ulkopuolella menee siihen.
Yleensä tulen kotiin arki-iltaisin kello 20 tai 21 ja silloin en enää tee mitään hyödyllistä. Otan kissat syliini ja luen kirjoja, tai katsomme mieheni kanssa jotain harrastukseeni liittyviä dokumenttejä. Viikon aikana luen 4-7 kirjaa riippuen tietysti niiden vaikeusasteesta. Jonkun tohtorinväitöksen lukeminen kestää useita viikkoja ja joku menee yhdessä illassa. Luen nykyisin pelkkiä "tietokirjoja" kaunokirjallisuutta innostun lukemaan tosi harvoin. Minun on ihan eri asia sopeuttaa elämääni tähän harrastukseen, kuin jonkun suurperheen äidin. Kahden aikuisen ja kolmen kissan kodissa voin jakaa aikaani työn ja harrastuksen kesken. Minun valintani tällä hetkellä on uppoutua ihan toienlaiseen maailmaan ja miettiä miten ihminen voi kestää henkisesti terveenä sodassa.
Moni asiakkaani on käynyt katsomassa tuon Puhdistus elokuvan, mutta minä en ole vielä käynnyt. Vähän emmin käynkö ollenkaan, koska pelkään sen olevan niin ahdistava. Ihmettelen itsekin tuntemuksiani, että tällaiset fiktiiviset kertomukset ja elokuvat ahdistaa minua, mutta aidot dokumentit ei. Minun uniani ei yhtään tule vaivaamaan, jos katson dokumenttia juutalaisten ruumiskasoista Dachaussa. Sama asia jossain fiktiivisessä elokuvassa järkyttää mieltäni pitkän aikaa. Ymmärrän hyvin, kun asiakkaani kertovat kaikkien sotajuttujen aiheuttavan ahdistusta heille.
Olen jo pitkään miettinyt pitäisikö minun aloittaa ihan oma blogi näitä sotahistoriajuttujani varten. En halua niiden tuottavan pahaa mieltä sellaisille jotka aiheesta eivät pidä. Itse taas olen niin uppoutunut tähän harrastukseeni, että minulla on aina vaan suurempi tarve kirjoittaa siitä. Olen harrastanut sotahistoriaa lähes neljäkymmentävuotta, mutta viime vuosina olen ihan uponnut ja hurahtanut aiheeseen. Olen yleensäkin ihminen joka tekee asiat täysillä, tai ei ollenkaan ja nyt on vaihe, kun paneudun sotahistoriaan täysillä. Kaikki vapaa-aikani työni ulkopuolella menee siihen.
Yleensä tulen kotiin arki-iltaisin kello 20 tai 21 ja silloin en enää tee mitään hyödyllistä. Otan kissat syliini ja luen kirjoja, tai katsomme mieheni kanssa jotain harrastukseeni liittyviä dokumenttejä. Viikon aikana luen 4-7 kirjaa riippuen tietysti niiden vaikeusasteesta. Jonkun tohtorinväitöksen lukeminen kestää useita viikkoja ja joku menee yhdessä illassa. Luen nykyisin pelkkiä "tietokirjoja" kaunokirjallisuutta innostun lukemaan tosi harvoin. Minun on ihan eri asia sopeuttaa elämääni tähän harrastukseen, kuin jonkun suurperheen äidin. Kahden aikuisen ja kolmen kissan kodissa voin jakaa aikaani työn ja harrastuksen kesken. Minun valintani tällä hetkellä on uppoutua ihan toienlaiseen maailmaan ja miettiä miten ihminen voi kestää henkisesti terveenä sodassa.
En voi, kun kateellisena ihmetellä miten ehdit vielä lukemaankin noin paljon:).
VastaaPoistaSinähän olet aina työssä, koska iltasin kun kuljen hoitolasi ohi, niin siellä on valot päällä vielä klo 20 jälkeenkin. Tietysti, jos oikein innostuu jostain aiheesta, niin siihen haluaa järjestää aikaa. Näitä kirjavinkkejäsi on ihan kiva lukea, niin tulee löydettyä itsellekin hyvää luettavaa. Olet kertonut lukevasi myös paljon dekkareita, niin laita niidenkin nimiä blogiin. Nuo sinun sotaharrastukesi liittyvät kirjat ei aina välttämättä minuun "kolahda".
Juuli