Onnittelut Suomi Neidolle syntymäpäivän johdosta!
Minulle Itsenäisyyspäivä on merkinnyt aina paljon ja omassa lapsuuden kodissani sitä kunnioitettiin suurena juhlana. Isovanhempani olivat syntyneet 1915 ja heidän muistikuvansa oli vähäisiä itsenäisyyden taisteluista, tai sisällissodasta. Heidän maailmassaan itsenäisyystaistelut olivat talvisota ja jatkosota, jotka osuivat heidän parhaimpaan nuoruuteensa. Pappani oli rintamalla kummatkin sodat ja mummu raatio niin, kuin muutkin naiset yrittäen tehdä miestenkin töitä. Oikeassa he olivatkin, että ilman niitä sotia itsenäisyyttä ei olisi säilytetty.
Alkuviikosta sain Sotahistorian seuran toimittaman Sotahistoriallisen aikakauskirjan, joka lähetetään kaikille jäsenille. Siellä oli yksi artikkeli kalterijääkäreistä ja siitä miten Venäjä heitä kohteli, kun Suomi vielä 1916 kuului Venäjän vallan alle. Suomessahan oli liikehdintää itsenäistymisen puolesta jo 1880 luvulta lähtien. Se ei kuitenkaan ollut sotilaallisesti organisoitua ja eniten kulttuurihenkilöt piti yllä suomalaisuusaatetta eri taiteenlajeissa. Vasta 1900-luvulla alettiin kehittämään tiukempia suunnitelmia emämaasta irtautumiseksi. Ensimmäinen vakava väkivallan teko oli kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha 1905, hänet ampui ylioppilas Eugen Schauman. Nimenomaan ylioppilaiden ja Aleksanterin yliopiston oppilaiden joukossa alkoi syntyä suunnitelmia Suomen itsenäistymisestä. Erittäin tärkeä vauhdittaja näille itsenäisyysryhmittymille oli ensimmäisen maailman sodan alku 1914 ja Venäjän ja Saksan välinen sota. Suomessa syntyi jääkäriliike ja 1915-17 lähti yli 1800 nuorta miestä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta.
Kysymys oli kuoleman vakavasta asiasta. Nämä nuoret lähtivät salaa etappiteitä myöden oman maansa vihollisen puolelle sotilaalliseen koulutukseen. Organisaatio oli hyvinkin laaja, että nämä miehet saatiin rajan yli ensin Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Heistä jäi alle parikymmentä kiinni ja näitä miehiä kutsutaan kalterijääkäreiksi. He olivat poliittisia vankeja ja heidät vietiin Pietariin Spalernajan vankilaan. Ensimmäiset suomalaiset kuljetettiin Spalernajan vankilaan maaliskuussa 1916. Kaiken kaikkiaan sinne päätyi noin 80 miestä, jotka eivät kaikki olleet menossa tai tulossa jääkärikoulutuksesta, vaan värväreitä ja muita apujoukkoja. Venäjän lakien mukaan he olivat terroristeja ja bandiitteja ja se oli aivan laillinen ja looginen näkemys. He olivat ihmisiä jotka olivat Venäjän lakien alaisia ja toimivat niitä lakeja vastaan. Ellei vallankumous olisi alkanut 1917 oletettavasti he olisivat saaneet kuoleman tuomion. Kuuluisimpia näistä kalterijääkäreistä olivat Aarne Sihvo, joka oli myöhemmin Suomen puolustusvoimien komentaja. Esko Riekki loi Etsivän rikospoliisin ja Juho Heiskanen oli talvisodassa kenraalina.
Yritän tässä sanoa sitä, että sankarin ja terroristin ero voi olla hiuksen hieno. Kyse on myös siinä mistä suunnasta asiaa katsoo. Jos maailmanhistoriassa ei oltaisi päädytty Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen, kukaan ei muistaisi jotain Aarne Sihvoa, tai Juho Heiskasta. Venäjän kansan mielestä olisi ollut ihan oikein, että muutama roisto olisi teloitettu, kun yrittävät veljeillä Venäjän vihollisen kanssa. Nykyään maailmassa tapahtuu koko ajan samanlaisia taisteluja. On kansoja ja maita jotka haluaisivat itsenäistyä, mutta emämaa taistelee vastaan. Sen olen omassa sotahistoria harrastuksessani oppinut, että sodan historia on aina epäselvä, koska voittaja kirjoittaa sodan historian.
Kunnioitan myös suuresti, niitä nuoria miehiä jotka oman henkensä uhalla loivat jääkäriliikkeen ja irroittivat meidät Venäjästä. Omassa harrastuksessani olen nyt siinä vaiheessa, että yritän perehtyä vuosiin 1890-1917 ja ymmärtää mitä Suomessa tapahtui ennen itsenäistymistä.
Minulle Itsenäisyyspäivä on merkinnyt aina paljon ja omassa lapsuuden kodissani sitä kunnioitettiin suurena juhlana. Isovanhempani olivat syntyneet 1915 ja heidän muistikuvansa oli vähäisiä itsenäisyyden taisteluista, tai sisällissodasta. Heidän maailmassaan itsenäisyystaistelut olivat talvisota ja jatkosota, jotka osuivat heidän parhaimpaan nuoruuteensa. Pappani oli rintamalla kummatkin sodat ja mummu raatio niin, kuin muutkin naiset yrittäen tehdä miestenkin töitä. Oikeassa he olivatkin, että ilman niitä sotia itsenäisyyttä ei olisi säilytetty.
Alkuviikosta sain Sotahistorian seuran toimittaman Sotahistoriallisen aikakauskirjan, joka lähetetään kaikille jäsenille. Siellä oli yksi artikkeli kalterijääkäreistä ja siitä miten Venäjä heitä kohteli, kun Suomi vielä 1916 kuului Venäjän vallan alle. Suomessahan oli liikehdintää itsenäistymisen puolesta jo 1880 luvulta lähtien. Se ei kuitenkaan ollut sotilaallisesti organisoitua ja eniten kulttuurihenkilöt piti yllä suomalaisuusaatetta eri taiteenlajeissa. Vasta 1900-luvulla alettiin kehittämään tiukempia suunnitelmia emämaasta irtautumiseksi. Ensimmäinen vakava väkivallan teko oli kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha 1905, hänet ampui ylioppilas Eugen Schauman. Nimenomaan ylioppilaiden ja Aleksanterin yliopiston oppilaiden joukossa alkoi syntyä suunnitelmia Suomen itsenäistymisestä. Erittäin tärkeä vauhdittaja näille itsenäisyysryhmittymille oli ensimmäisen maailman sodan alku 1914 ja Venäjän ja Saksan välinen sota. Suomessa syntyi jääkäriliike ja 1915-17 lähti yli 1800 nuorta miestä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta.
Kysymys oli kuoleman vakavasta asiasta. Nämä nuoret lähtivät salaa etappiteitä myöden oman maansa vihollisen puolelle sotilaalliseen koulutukseen. Organisaatio oli hyvinkin laaja, että nämä miehet saatiin rajan yli ensin Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Heistä jäi alle parikymmentä kiinni ja näitä miehiä kutsutaan kalterijääkäreiksi. He olivat poliittisia vankeja ja heidät vietiin Pietariin Spalernajan vankilaan. Ensimmäiset suomalaiset kuljetettiin Spalernajan vankilaan maaliskuussa 1916. Kaiken kaikkiaan sinne päätyi noin 80 miestä, jotka eivät kaikki olleet menossa tai tulossa jääkärikoulutuksesta, vaan värväreitä ja muita apujoukkoja. Venäjän lakien mukaan he olivat terroristeja ja bandiitteja ja se oli aivan laillinen ja looginen näkemys. He olivat ihmisiä jotka olivat Venäjän lakien alaisia ja toimivat niitä lakeja vastaan. Ellei vallankumous olisi alkanut 1917 oletettavasti he olisivat saaneet kuoleman tuomion. Kuuluisimpia näistä kalterijääkäreistä olivat Aarne Sihvo, joka oli myöhemmin Suomen puolustusvoimien komentaja. Esko Riekki loi Etsivän rikospoliisin ja Juho Heiskanen oli talvisodassa kenraalina.
Yritän tässä sanoa sitä, että sankarin ja terroristin ero voi olla hiuksen hieno. Kyse on myös siinä mistä suunnasta asiaa katsoo. Jos maailmanhistoriassa ei oltaisi päädytty Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen, kukaan ei muistaisi jotain Aarne Sihvoa, tai Juho Heiskasta. Venäjän kansan mielestä olisi ollut ihan oikein, että muutama roisto olisi teloitettu, kun yrittävät veljeillä Venäjän vihollisen kanssa. Nykyään maailmassa tapahtuu koko ajan samanlaisia taisteluja. On kansoja ja maita jotka haluaisivat itsenäistyä, mutta emämaa taistelee vastaan. Sen olen omassa sotahistoria harrastuksessani oppinut, että sodan historia on aina epäselvä, koska voittaja kirjoittaa sodan historian.
Kunnioitan myös suuresti, niitä nuoria miehiä jotka oman henkensä uhalla loivat jääkäriliikkeen ja irroittivat meidät Venäjästä. Omassa harrastuksessani olen nyt siinä vaiheessa, että yritän perehtyä vuosiin 1890-1917 ja ymmärtää mitä Suomessa tapahtui ennen itsenäistymistä.
Hienoa Inkeri!
VastaaPoistaSotahistorian aikakauskirja ilmestyi alle viikko sitten ja sinä jo ehdit analysoimaan yhtä artikkelia.
Kalterijääkärien määrän vähäisyyden vuoksi tuota sanaakan ei juuri tunneta. On hyvä, että nostat toisenkin puolen ajatuksesta esiin. Tuo aikakauskirjan artikkelihan käsitteli juuri sitä, että Venäjän lainkäyttäjät olivat aivan oikeassa ja toimivat lakien mukaan. Tarvitaan varmaan sinun ikäpolvesi ja nuoremmat, jotka uskaltavat nostaa yleiseen keskusteluun, että Aarne Sihvon teloitus tuossa tilanteessa olisi ollut kaikkien lakien mukainen.