Varmaan talven tulo ja ensimmäiset pakkaset toi mieleeni Hugen, kissan joka antoi perheellemme paljon. Hugen tarina on hyvin opettavainen, mutta se on surullinen ja loppuikin ihan liian varhain. Huge katosi ilmeisesti ilveksen ruuaksi pari vuotta sitten.
Muistaakseni se oli lokakuu 2009, kun pihaamme ilmestyi outo kissa. Koko kylämme on kissaihmisiä täynnä ja kissoja kuljeskelee, mutta kaikki ne kissat tunnetaan. Tämän herran äitini nimesi Hugeksi Hugo Bossin mukaan, koska Hugella oli kiiltävä musta turkki ja puhtaan valkoinen kauluri ja nenän ympärys. Tyylikäs kollipoika. Selvittelimme mistä leikkaamaton kollikissa oli lähtöisin, mutta omistajaa ei löytynyt. Se selvisi, että Huge oli ollut jo ruokittavana ja kesytettävänä toisessa maalaistalossa useamman viikon. Siellä ei kuitenkaan talon omat kissat tykänneet vieraasta ja ilmeisesti siksi Huge päätyi meille. Meidän kissoillahan on ollut aina se kummallinen luonteen piirre, että he ovat toivottaneet aina tervetulleiksi ne lukuisat kulkurit, hoitokissat ja taloon asettujat.
Huge, vaan oli poikkeus kaikista muista kulkureista. Se ei kesyyntynyt millään. Meidän perheellä on todella pitkä ja perinpohjainen kokemus kissojen kesytyksestä ja hoidosta. Yleensä kulkurit ovat asettuneet taloksi parissa viikossa. Huge ei päästänyt ketään kolmea metriä lähemmäksi. Nukkumapaikakseen se otti vanhempieni takaovella olleen ison kissojen kantokopan, se oli puutarha pöydällä, joten korkealta oli hyvä tarkkailla ympäristöä. Aika pian Huge oppi ruoka-ajat, kun äitini alkoi huoltamaan Hugen elämää. Matolääkityskin saatiin ujutettua hyvin ruuan mukaan. Kovasti Huge tykkäsi puuhailla päivät pihassa vanhempieni ja meidän kuuden muun kissan kanssa. Hänestä tuli osa talonväkeä, mutta lähelle ei saannut mennä.
Joulun tienoilla meillä tuli huoli pakkasista, eihän kissa voi asua ulkona, jos tammikuussa on kolmekymmentäastetta pakkasta. Sitä pohdittiin ja kehiteltiin viikon verran, kunnes joku meistä keksi, että laitetaan sähköllä lämpiävä lämpötyyny Hugen nukkumakoppaan. Siinäkin tuli hyvät asiakkaani avuksi, kun kerroin töissä tästä suunnitelmasta, niin eräs asiakas toi seuraavana aamuna käyttämättömäksi jääneen lämpötyynyn minulle. Se sitten pitikin Hugen lämpimänä kaksi talvea ja nehän oli kumpikin todella kovia pakkastalvia. Sydäntä kuitenkin särki, kun Huge istui keittiön ikkunalaudalla lumimyrskyssä ja katseli, kun me muut istuimme lämpimässä. Aina iltaisin, kun huutelimme omia kissojamme sisään, niin Huge liittyi porukkaan ja juoksi vauhdilla ovelle. Aina rukoilin, että nyt se vahingossa juoksee porukan mukana sisään, mutta aina se seisahtui metriä ennen ovea.
Ensimmäisen talven aikana meillä oli vakaa suunnitelma kesyttää Huge kesän aikana, kun pidetään ovia auki, niin hän vahingossa tulee sisälle. Meille oli tärkeää saada Huge lääkärin tarkastukseen ja leikattua. Se teki välillä viikonkin reissuja, niin kuin leikkaamattomalla kollilla on tapana. Huge ei kuitenkaan ollut huijattavissa äidilleni hän antoi kiinni, kun he olivat turvallisesti pihapiirin ulkopuolella. Me totuimme tähän ihanaan pieneen persoonaan ja hän ilman muuta kuului perheeseemme. Joku tapaus oli viennyt luottamuksen ihmiseen ja varsinkin miehet hän kiersi todella kaukaa. Vielä toisenkin talven hän asui lämmitetyssä kopissaan ja sai hyvälaatuista ruokaa. Aika pulska ja roteve poika hän olikin. Sitten taas keväällä huuhtikuussa tuli tarve lähteä kylän tyttöjä tervehtimään ja siltä reissulta hän ei palannut. Kuulimme vaan, että ilveksiä oli näkynyt kylämme lähellä.
Muistan aina Hugen ja nytkin annan Kissakoti Kattilalle muutaman euron näiden kodittomien kissojen hoitoon. Toivon, että teillä muiltakin liikenisi pieni summa eläinsuojeluun.
Muistaakseni se oli lokakuu 2009, kun pihaamme ilmestyi outo kissa. Koko kylämme on kissaihmisiä täynnä ja kissoja kuljeskelee, mutta kaikki ne kissat tunnetaan. Tämän herran äitini nimesi Hugeksi Hugo Bossin mukaan, koska Hugella oli kiiltävä musta turkki ja puhtaan valkoinen kauluri ja nenän ympärys. Tyylikäs kollipoika. Selvittelimme mistä leikkaamaton kollikissa oli lähtöisin, mutta omistajaa ei löytynyt. Se selvisi, että Huge oli ollut jo ruokittavana ja kesytettävänä toisessa maalaistalossa useamman viikon. Siellä ei kuitenkaan talon omat kissat tykänneet vieraasta ja ilmeisesti siksi Huge päätyi meille. Meidän kissoillahan on ollut aina se kummallinen luonteen piirre, että he ovat toivottaneet aina tervetulleiksi ne lukuisat kulkurit, hoitokissat ja taloon asettujat.
Huge, vaan oli poikkeus kaikista muista kulkureista. Se ei kesyyntynyt millään. Meidän perheellä on todella pitkä ja perinpohjainen kokemus kissojen kesytyksestä ja hoidosta. Yleensä kulkurit ovat asettuneet taloksi parissa viikossa. Huge ei päästänyt ketään kolmea metriä lähemmäksi. Nukkumapaikakseen se otti vanhempieni takaovella olleen ison kissojen kantokopan, se oli puutarha pöydällä, joten korkealta oli hyvä tarkkailla ympäristöä. Aika pian Huge oppi ruoka-ajat, kun äitini alkoi huoltamaan Hugen elämää. Matolääkityskin saatiin ujutettua hyvin ruuan mukaan. Kovasti Huge tykkäsi puuhailla päivät pihassa vanhempieni ja meidän kuuden muun kissan kanssa. Hänestä tuli osa talonväkeä, mutta lähelle ei saannut mennä.
Joulun tienoilla meillä tuli huoli pakkasista, eihän kissa voi asua ulkona, jos tammikuussa on kolmekymmentäastetta pakkasta. Sitä pohdittiin ja kehiteltiin viikon verran, kunnes joku meistä keksi, että laitetaan sähköllä lämpiävä lämpötyyny Hugen nukkumakoppaan. Siinäkin tuli hyvät asiakkaani avuksi, kun kerroin töissä tästä suunnitelmasta, niin eräs asiakas toi seuraavana aamuna käyttämättömäksi jääneen lämpötyynyn minulle. Se sitten pitikin Hugen lämpimänä kaksi talvea ja nehän oli kumpikin todella kovia pakkastalvia. Sydäntä kuitenkin särki, kun Huge istui keittiön ikkunalaudalla lumimyrskyssä ja katseli, kun me muut istuimme lämpimässä. Aina iltaisin, kun huutelimme omia kissojamme sisään, niin Huge liittyi porukkaan ja juoksi vauhdilla ovelle. Aina rukoilin, että nyt se vahingossa juoksee porukan mukana sisään, mutta aina se seisahtui metriä ennen ovea.
Ensimmäisen talven aikana meillä oli vakaa suunnitelma kesyttää Huge kesän aikana, kun pidetään ovia auki, niin hän vahingossa tulee sisälle. Meille oli tärkeää saada Huge lääkärin tarkastukseen ja leikattua. Se teki välillä viikonkin reissuja, niin kuin leikkaamattomalla kollilla on tapana. Huge ei kuitenkaan ollut huijattavissa äidilleni hän antoi kiinni, kun he olivat turvallisesti pihapiirin ulkopuolella. Me totuimme tähän ihanaan pieneen persoonaan ja hän ilman muuta kuului perheeseemme. Joku tapaus oli viennyt luottamuksen ihmiseen ja varsinkin miehet hän kiersi todella kaukaa. Vielä toisenkin talven hän asui lämmitetyssä kopissaan ja sai hyvälaatuista ruokaa. Aika pulska ja roteve poika hän olikin. Sitten taas keväällä huuhtikuussa tuli tarve lähteä kylän tyttöjä tervehtimään ja siltä reissulta hän ei palannut. Kuulimme vaan, että ilveksiä oli näkynyt kylämme lähellä.
Muistan aina Hugen ja nytkin annan Kissakoti Kattilalle muutaman euron näiden kodittomien kissojen hoitoon. Toivon, että teillä muiltakin liikenisi pieni summa eläinsuojeluun.
Kommentit
Lähetä kommentti