On useaan kertaan kirjoittanut yhteiskunnan liiallisesta ulkonäkökeskeisyydestä ja nuoruuden ihannoinnista. Asialla on toinenkin puoli, koska on lukemattomia naisia jotka ovat täysin laiminlyönneet oman itsensä. Tietysti myös miehet laiminlyövät itseään, mutta kirjoitan nyt naisista, koska heidät parhaiten tunnen ja asiakkaina eniten kohtaan.
Uskoisin, että suomalaiselle naiselle on tyypillisempää, kuin muille tämä itsensä laiminlyöminen. En puhu pelkästään ulkonäöstä, vaan koko oma hyvinvointi laiminlyödään. Moni nainen uhraa itsensä toisille, ensin lapsille, sitten lapsenlapsille, omille vanhemmille ja lopuksi sairaalle, vanhalle miehelle. Kaikki nämä läheiset on aina ottamassa ja jos ei yhtään pidä puoliaan, on vain toisten käytettävissä. On myös turha kuvitella, että kukaan näistä tulee koskaan kiittämään, lapset on aina itsekkäästi ottamassa sen mitä äiti antaa. Tästä on usein seurauksena ensin masennusta, itseinhoa ja myöhemmin katkeruutta.
Jos nelikymppisen naisen peilistä katsoo vastaan kuusikymppinen, väsynyt nainen, niin jotain pitää tehdä. Joku voi väittää ettei ulkonäkö merkitse hänelle mitään, mutta se on hölynpölyä. Jokaiselle ihmiselle oma ulkonäkö merkitsee paljon. Jotkut rupeaa jopa välttelemään peiliin katsomista, kun oma kuva on niin surkea. Ihminen on itselleen sen velkaa, että huolehtii omasta ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan. Nykyisessä työelämässäkin vaaditaan, että näyttäisi edes oman ikäiseltään. Laiminlyöntiin yleensä liittyy myös oman terveydenhuollon hylkääminen. Ei käydä gynekologilla, hammaslääkärissä eikä mammografiassa. Yleensä myös oma hygienia alkaa kärsimään. Ei ehditä, eikä jakseta pestä hiuksiaan ja huoltaa vaatteitaan. Koti voi olla täysin putsattu ja pölytön, mutta kodinhaltija on väsähtänyt, ikäistään vanhemmalta näyttävä hompsu.
Tätä kannattaa pysähtyä miettimään, jos vähääkään tunnistaa itseään tästä kuvauksesta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla kaunis ja hyvinvoiva. Ei tarvitse havitella ikuista nuoruutta, vaan näyttää hyvinvoivalta oman ikäiseltään. Jotain on pahasti pielessä, jos nainen näyttää nelikymppisenä eläkeläiseltä. Ei vaadi ihmeitä, jos hiukan huolehtii itsestään ja on samalla hyvä itselleen. Kun näen tällätavoin laiminlyödyn naisen ajattelen siinä olevan jotain itsetuhoista ja halua satuttaa itseään. Ettei koskaan suo itselleen mitään hyvää, ei katso ansaitsevansa tulla hoidetuksi kosmetologilla, tai kampaajalla. Kaikki ei ole myöskään rahasta kiinni, yleensä tämä itsensä hylkääminen ei liity mitenkään varakkuuteen. Jollain saattaisi olla runsaasti rahaa, mutta sitä ei voi käyttää omaan itseensä.
Kultainen keskitie olisi aina mielestäni paras. Ei liiallista ulkonäkökeskeisyyttä, mutta ei myöskään itsensä hylkäämistä.
Uskoisin, että suomalaiselle naiselle on tyypillisempää, kuin muille tämä itsensä laiminlyöminen. En puhu pelkästään ulkonäöstä, vaan koko oma hyvinvointi laiminlyödään. Moni nainen uhraa itsensä toisille, ensin lapsille, sitten lapsenlapsille, omille vanhemmille ja lopuksi sairaalle, vanhalle miehelle. Kaikki nämä läheiset on aina ottamassa ja jos ei yhtään pidä puoliaan, on vain toisten käytettävissä. On myös turha kuvitella, että kukaan näistä tulee koskaan kiittämään, lapset on aina itsekkäästi ottamassa sen mitä äiti antaa. Tästä on usein seurauksena ensin masennusta, itseinhoa ja myöhemmin katkeruutta.
Jos nelikymppisen naisen peilistä katsoo vastaan kuusikymppinen, väsynyt nainen, niin jotain pitää tehdä. Joku voi väittää ettei ulkonäkö merkitse hänelle mitään, mutta se on hölynpölyä. Jokaiselle ihmiselle oma ulkonäkö merkitsee paljon. Jotkut rupeaa jopa välttelemään peiliin katsomista, kun oma kuva on niin surkea. Ihminen on itselleen sen velkaa, että huolehtii omasta ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan. Nykyisessä työelämässäkin vaaditaan, että näyttäisi edes oman ikäiseltään. Laiminlyöntiin yleensä liittyy myös oman terveydenhuollon hylkääminen. Ei käydä gynekologilla, hammaslääkärissä eikä mammografiassa. Yleensä myös oma hygienia alkaa kärsimään. Ei ehditä, eikä jakseta pestä hiuksiaan ja huoltaa vaatteitaan. Koti voi olla täysin putsattu ja pölytön, mutta kodinhaltija on väsähtänyt, ikäistään vanhemmalta näyttävä hompsu.
Tätä kannattaa pysähtyä miettimään, jos vähääkään tunnistaa itseään tästä kuvauksesta. Jokaisella ihmisellä on oikeus olla kaunis ja hyvinvoiva. Ei tarvitse havitella ikuista nuoruutta, vaan näyttää hyvinvoivalta oman ikäiseltään. Jotain on pahasti pielessä, jos nainen näyttää nelikymppisenä eläkeläiseltä. Ei vaadi ihmeitä, jos hiukan huolehtii itsestään ja on samalla hyvä itselleen. Kun näen tällätavoin laiminlyödyn naisen ajattelen siinä olevan jotain itsetuhoista ja halua satuttaa itseään. Ettei koskaan suo itselleen mitään hyvää, ei katso ansaitsevansa tulla hoidetuksi kosmetologilla, tai kampaajalla. Kaikki ei ole myöskään rahasta kiinni, yleensä tämä itsensä hylkääminen ei liity mitenkään varakkuuteen. Jollain saattaisi olla runsaasti rahaa, mutta sitä ei voi käyttää omaan itseensä.
Kultainen keskitie olisi aina mielestäni paras. Ei liiallista ulkonäkökeskeisyyttä, mutta ei myöskään itsensä hylkäämistä.
Äitini on viisikymppinen urallaan menestynyt nainen joka siinä mielessä pitää itsestään huolta, että kampaajalla käydään 6vkon välein, uloslähtiessä meikataan ja vaatteet ovat huolella valittu ja siististi silitettyjä. Pari viime vuotta ovat kuitenkin olleet rankkoja perheessämme erilaisten sairastapausten ja kuolemien myötä. Olemme siskoni kanssa usein yrittäneet saada äitiä hierojalle tai kosmetologille ihan vain rentoutumaan. En tiedä hävettääkö äitiä mennä kosmetologille vai minkä takia hän ei koskaan lunasta annettuja lahjakortteja. Kuitenkin hän usein ihastelee esim. minun kirkastunutta ilmettä kosmetologikäynnin jälkeen.
VastaaPoistaOstolakossa-Virve kirjoitti eilen mielenkiintoisen jutun kosmetiikan tehokkuudesta. Lukaise jos kiinnostaa. http://www.ostolakossa.com/2013/07/uskon-asia.html
Viime viikolla Yle Uutiset uutisoivat myös ripsienpidennysten suosion näkyvän silmälääkäreiden vastaanotoilla. Kuulemma silmään pudonneet liimapisarat poistetaan pinseteillä (!!!) mikä usein vaurioittaa silmää ja voimakkaammat liimat allergisoivat. Haastateltu ripsiteknikko kertoi ettei allergikoille sopivaa liimaa haluta käyttää koska se ei ole yhtä tehokasta kuin tavallinen liima. Täytyy vain todeta, että onneksi en koskaan ole lähtenyt mukaan tuohon hullutukseen!
Moni asiakkaani kertoo samanlaisia tapauksia, kuin sinäkin äidistäsi. Tyttäret haluaisivat kannustaa äitiään hoitoihin ja johon mukavaan mikä olisi, vain itselle. Ehkä tässä vaihdevuosien tienoilla tapahtuu, joku väsähtäminen varsinkin, jos elämän tilanne vielä rasittaa. Ei vaan enää huvita huolehtia itsestään ja siitä tulee tapa. Se voi mennä jossain vaiheessa ohitse, kun elämä ja hormoonihyökkäys tasaantuu.
VastaaPoistaEn yhtään ihmettele, että ripsienpidennykset näkyvät jo lääkärien vastaanotoilla. Sen verran paljon ne alkavat aiheuttaa ongelmia. En myöskään usko, että sellaista liimaa onkaan mikä sopii allergikolle, koska liima on aina voimakasta. Suomen markkinoille tulee kasapäin ripsienpidennys aineita ja mikään instanssi ei niitä tutki. Meille tulee melkein päivittäin sähköpostimainoksia ripsienpidennystuotteiden myyjiltä. Suurin osa alkaa tulla Kiinasta ja niistä liimoista ei kukaan ota selvää. Onneksi tämä buumi alkaa olla jo ohimenossa.
Kiitos tuosta linkistä käyn katsomassa sen.
Inkeri