Omaishoitajan työ on raskasta

Hyvää joulukuun 7. päivää! Ajattelin ilahduttaa lukijani jokapäiväisellä aforismi-luukulla <3

 

Palaan aina uudestaan tähän vanhusten hoitoon ja omaishoitajuuteen, koska mielestäni yhteyskunnassamme pitää tunnistaa ne tarpeet, mitkä ovat olemassa ja sanoisin, että omaishoitajuus on epäinhimillisen raskasta.

Sairaus muuttaa persoonaa

Minulla käy useita vakioasiakkaita, jotka ovat miestensä omaishoitajia ja tuo parin tunnin kasvohoito voi olla heidän ainoa lepotauko kuukaudessa. Harvoin media nostaa keskusteluun nämä epäviralliset omaishoitajat, joita on ainakin yhtä paljon, kuin omaishoitajan tukea saavia ihmisiä. 

Kuulen hyvin usein siitä, että puoliso on kieltänyt kotihoitoa tulemasta heille ja vaimo joutuu ylivoimaisen tehtävän eteen. Kerron tässä nyt naisista omaishoitajina, koska heitä kohtaan paljon, mutta yhtä hyvin miehet hoitavat vaimojaan. 

Sairaus voi muuttaa ihmisen persoonaa hyvinkin paljon, vaikka kyse ei olisikaan muistisairaudesta. Tästä syystä potilas ei itse enää huomaa, miten paljon hän tarvitsee apua. Se että hoidettava vähättelee hoitajan työtä, on erittäin loukkaavaa. Hoidettava ei käsitä avun tarvettaan, eikä siksi ehkä päästä kotihoitoa avuksi, tai joillekin iskee sairaalloinen pihiys, eikä mitään maksullista palvelua saa ostaa. 

Oman isäni kohdalla oli niin, ettei hän itse käsittänyt avun tarvettaan ja hän moitti äitiäni ja minua laiskoiksi, jotka ei viitsi mitään tehdä. Tiedän, että se loukkasi äitiäni todella syvältä. 

Tällaisesta sairaasta kotona hoidettavasta ihmisestä saattaa tulla varsinainen diktaattori, joka ei ymmärrä omaa tilaansa, ja todellisuus alkaa kadota. Tähän menee omaishoitajakin helposti mukaan, eikä hänkään enää ymmärrä miten kohtuuton tilanne on. Jos omaishoitajalta katoaa kaikki kontaktit muuhun elämään, alkaa päivät pyöriä samaa rallia, eikä ne katkea kuin hoitajan omaan sairastumiseen. 

Sairastunut ei ymmärrä avun tarvettaan

Muistisairauteen kuuluu, että jossain vaiheessa sairastunut ei enää huomaa omaa tilaansa. Siinä voi myös omaishoitaja menettää realiteetit, eikä enää hänkään huomaa, että kyse on sairauden tuottamista vaatimuksista. 

Monilla ikääntyneillä asumisolosuhteet ovat sellaiset, että ne tuottavat ongelmia ja suurta vaivaa omaishoitajalle. Siksi kannattaisikin jo varhaisessa vaiheessa alkaa miettimään, onko oma asunto sellainen, missä pärjää vielä sairaanakin. Muuttoa on vaikea enää sairaana tehdä.

 

Olen nähnyt tämän omakohtaisesti, kun appivanhempani asuivat kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ilman hissiä. Tilanne meni niin huonoksi, että appeni jouduttiin kantamaan asunnosta pois, ja muutto jäi täysin lasten harteille. 

Siitä oppineena olemme itse jo suunnitelleet muuttomme, vaikka kerrostaloon sitten, kun äidistäni aika jättää. Me olisimme valmiita muuttamaan hetikin, mutta emme voi jättää äitiäni yksin paritalon puolikkaaseen. Meillä on myös sopimus, että asumme talossa niin kauan, kun äitini kissat ovat elossa, vaikka äitini olisi jo kuollut. Hänen kissansa ulkoilevat vapaasti, eikä niistä ole enää sisäkissoiksi, eikä muutenkaan uusiin ympyröihin. 

Tämäkin on yhdenlaista omaishoitajuutta, koska kyllä kissa-ja koiravanhukset tarvitsevat enemmän huolenpitoa. Meidän omat kissat ulkoilevat ulkoiluhäkissä ja ne sopeutuvat, jos pääsevät, vaikka parvekkeelle tai vastaavaan ulkoiluhäkkiin kaupungissa.

Voimia kaikille omaishoitajille ja hoidettaville!

Kosmetologisi, Inkeri

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 3.-9.12.2024.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.

Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä