Minulla on ollut aina tarve tehdä käsilläni jotain saman aikaisesti, kun kuuntelen luentoa, olen kokouksessa, tai katselen TV:tä. Tämä tapa minulla on ollut jo nuoresta pitäen. Pystyn keskittymään kuuntelemiseen paljon paremmin, kun teen käsilläni jotain, vaikka piirtelen. Luennoilla en yleensä kirjoita mitään ylös, koska nykyään tiedän, etten niitä jälkikäteen kuitenkaan lue. En myöskään pysty oikein kuuntelemaan, jos alan kirjoittamaan saman aikaisesti.
Aikaisemmin yritin kokouksissakin piirrellä salaa, mutta kun täytin 40-vuotta päätin, että olen tarpeeksi vanha tekemään mitä haluan, jos en ketään häiritse. Joskus kuulen ystäviltäni, että joku vieraampi on ihmetellyt miksi edes tulen kokouksiin, kun vaan piirtelen. Yleensä he aika pian huomaavat, että kuuntelen erittäin tarkkaan, ja otan osaa keskusteluun.
Kotona rentoudun parhaiten, kun katselen elokuvaa, tai jotain sotahistoriaan liittyvää dokumenttia. Ennen kudoin samanaikaisesti, mutta se alkoi käymään hartioille,ja oli pakko lopettaa. Nykyään näpertelen postikortteja Kissakoti Kattilaa varten, ja siihen olen ihan hurahtanut. Illan aikana syntyy parikymmentä korttia, ja onneksi ne menee hyvään tarkoitukseen. Rentoutumisen huipentuma on, jos kaikki kolme karvaturrikattiani istuu sylissäni, ja jalkojeni päällä, kun puuhailen askartelun parissa.
Jostain olen lukenut, että USA:n presidentti Kennedy teki aivan samaa, piirteli aina kuunnellessaan,tai puhuessaan. Siitä olen vetänyt sen johtopäätöksen, ettei se nyt niin kamalan huono tapa voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti