Luen Debbie Rodiquezin kirjaa Kabulin kauneuskoulusta. Sen jälkeen, kun sain asiakkaaltani lainaksi Tuhat loistavaa aurinkoa kirjan, olen ollut erittäin kiinnostunut Afganistanista, ja Pakistanista. Tämä kirja pitäisi olla tosi tapahtumiin perustuva, mutta aika erikoinen juttu se on.
Hienoa on, että joku pystyi ja jaksoi tehdä kampaamokoulun Kabuliin, mutta tuo Debbie vaikuttaa sen verran oudolta naiseslta, että onkohan kaikki ihan totta. Ensiksikin miksi ihmeessä Amerikan hyväntekeväisyysjärjestö otti mukaansa Afganistaniin kampaaja Debbien, kun kaikki muut oli terveydenhuollon ammattilaisia, ja hän ei keksinyt mitään tekemistä Kabulissa.
Ihmetteln myös todella syvästi, että miten amerikkalainen nainen menee naimisiin afgaanimiehen kanssa siksi, kun on tylsää olla yksin. Debbien avioitui muutaman viikon tuntemisen jälkeen afgaanin kanssa, joka ei osanut englantia, kuin muutaman sanan. Debbien oli hänen kakkosvaimonsa, ja toinen vaimo oli seitsemän lapsen äiti, joka asui Saudi-Arabiassa. Ei se ihme ole, jos länsimaalaisilla naisilla on ongelmia arabi miehiensä kanssa.
Jos tuo kauneuskoulu osa kirjassa on totta, niin se on erittäin kunnioitettavaa, että pystyy antamaan näille sorretuille naisille ammatin, ja sitä kautta itsenäisyyttä. Talibanhan vallassa ollessaan sulki kaikki kampaamot ja kauneushoitolat, niiden omistajat usein miten tapettiin. Talibanien aikana naisten työssä käynti oli kiellettyä, joten koko kampaamo kulttuurikin pitää aloittaa alusta.
Järkyttävältä tuntuu kirjan tarinat naisista, jotka joutuvat koko ajan miestensä pahoinpitelemiksi, ja se ei ole Afganistanissa rikos. Jos elää tämmöisessä avioliitossa, ei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä pois, ja se tuntuu ihan kammottavan toivottomalta. On harmillista, että Afganistanista saa edelleenkin aika vähän tietoa, koska haluaisin tietää lisää, ja nähdä myös kulttuurin hyvät puolet, koska niitäkin aivan varmasti on.
Hienoa on, että joku pystyi ja jaksoi tehdä kampaamokoulun Kabuliin, mutta tuo Debbie vaikuttaa sen verran oudolta naiseslta, että onkohan kaikki ihan totta. Ensiksikin miksi ihmeessä Amerikan hyväntekeväisyysjärjestö otti mukaansa Afganistaniin kampaaja Debbien, kun kaikki muut oli terveydenhuollon ammattilaisia, ja hän ei keksinyt mitään tekemistä Kabulissa.
Ihmetteln myös todella syvästi, että miten amerikkalainen nainen menee naimisiin afgaanimiehen kanssa siksi, kun on tylsää olla yksin. Debbien avioitui muutaman viikon tuntemisen jälkeen afgaanin kanssa, joka ei osanut englantia, kuin muutaman sanan. Debbien oli hänen kakkosvaimonsa, ja toinen vaimo oli seitsemän lapsen äiti, joka asui Saudi-Arabiassa. Ei se ihme ole, jos länsimaalaisilla naisilla on ongelmia arabi miehiensä kanssa.
Jos tuo kauneuskoulu osa kirjassa on totta, niin se on erittäin kunnioitettavaa, että pystyy antamaan näille sorretuille naisille ammatin, ja sitä kautta itsenäisyyttä. Talibanhan vallassa ollessaan sulki kaikki kampaamot ja kauneushoitolat, niiden omistajat usein miten tapettiin. Talibanien aikana naisten työssä käynti oli kiellettyä, joten koko kampaamo kulttuurikin pitää aloittaa alusta.
Järkyttävältä tuntuu kirjan tarinat naisista, jotka joutuvat koko ajan miestensä pahoinpitelemiksi, ja se ei ole Afganistanissa rikos. Jos elää tämmöisessä avioliitossa, ei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä pois, ja se tuntuu ihan kammottavan toivottomalta. On harmillista, että Afganistanista saa edelleenkin aika vähän tietoa, koska haluaisin tietää lisää, ja nähdä myös kulttuurin hyvät puolet, koska niitäkin aivan varmasti on.
Kommentit
Lähetä kommentti