Luen kirjaa Sonja Tolstoista, joka oli kirjailija Leo Tolstoin vaimo. Hän eli 1844-1919, ja oli syntyjäänkin venäläinen aatelisneito. Naisen asema on niinä aikoina ollut niin omituinen, että kiristelen hampaita ärsytyksestä.
Leo Tolstoi oli muka edistyksellinen aatelismies joka järjesti alaisilleen koulun, mutta tähän kouluun ei tietenkään otettu tyttöjä. Naisella ei ollut mitään mahdollisuutta päästä elämässään eteenpäin ilman avioliittoa. Hänen elämänsä oli aina kiinni joko isästä, tai aviomiehestä, eli siis samalla lailla, kun nykyään on islamilaisilla. Se tuntuu ihan käsittämättömältä nykynaisen näkökulmasta.
Sonja Tolstoi oli itsekin poikkeuksellisen lahjakas kirjoittaja, mutta ei ollut mitenkään mahdollista, että hän olisi ryhtynyt kirjailijaksi. Jo naisten vaatetus oli 1800-luvun loppupuoliskolla niin hankala, että se esti naisten liikkumista. Sonja Tolstoi ei voinut lähteä ratsastamaan, jos hän ei ollut erityisesti pukeutunut sitä varten. Ratsastaminen tehtiin naisten satulassa, joka oli suorastaan vaarallinen, sieltä putosi paljon helpommin, kuin oikeasta satulasta.
Pitäisi aina jaksaa muistaa esiäitiämme jotka taistelijat meille tämän hetkisen olotilan. Jos itse olisin joutunut tuollaiseen vankilaan, kuin esimerkiksi Sonja Tolstoi olisin joko itse kuollut, tai tehnyt selvää aviomiehestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti