Alkuviikosta, kun ryömin sänkipellolla äitini Väiski kissan perässä, niin aloin ajattelemaan, että ompahan huonosti kasvatettu kissa. Meidän kissoista ainoa joka ulkoilee vapaasti on Hertta, ja siinä on ilmiömäisen fiksu tyttö. Hertta pitää kiinni tarkasti kotiintuloajoista, minä en ole koskaan antanut kissojeni olla yötä ulkona, ja Hertan suhteen olen vielä tiukempi.
Hertta menee ulos aamulla noin klo 8-9, ja sovittu on että ennen klo 20 on tultava kotiin. Hertta noudattaa kiltisti näitä aikoja, ja nyt, kun alkaa tulla viileämpää ja syksyistä, niin kotiintulo vain aikaistuu. Marraskuussa Hertta on yleensä lopettanut ulkoilun kokonaan. Talvella hän on pelkästään sisäkissa, ihan omasta tahdostaan.
Mutta nämä naapurin katit, ovat ihan mahdottomia. Väiski on ollut kesän aikana parikin yötä peräjälkeen pois kotoa. Hän on ottanut määrätyn pellon metsästysmaakseen, ja se on tietä pitkin mentynä pari kilometriä meiltä. Väiski tietysti juoksee kissantietä, ja se on muutama sata metriä. Toisen naapurimme Nykäs Matti hortoilee siinä samalla pellolla, ja hän kuulemma käy kotona pari kertaa viikossa. Varmaan ottanut kaimastaan mallia.
Yhden naapurin Helmi Orvokki on keikalla pari viikkoa kerrallaan, mutta aina ilmestyy takaisin, ja nukkuu ja syö viikon verran ja lähtee taas. Helmi Orvokkikin on talvella lähes sisäkissa. Eli tämmöisiä katteja meidän naapureissa on, toivottavasti Hertta ei saa huonoja vaikutteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti