Luin äskettäin kirjan Swanin sisarussarjasta, jotka vaikuttivat Suomen kulttuurielämään monin tavoin. Kirja oli Hellevi Arjavan Swanin tytöt, Hellevi Arjava on itse Anni Swanin pojan Antero Mannisen tytär. Hän siis kirjoitti omasta suvustaan ja kirjailija isoäidistään, mutta Varsin sujuva kynänkäyttäjä hänkin on.
Swanin yhdeksän tytärtä syntyi vuosien 1864-1878 välillä. Maailma oli silloin aivan toisenlainen, varsinkin naisen elämän osalta. Naisten ei ollut mahdollista päästä yliopistoon, vaikka kaikki nuo sisarukset vaikuttavat niin älykkäiltä, että Suomi menetti paljon, kun he eivät saaneet opiskella. Koulutus oli siihen aikaan monen kirjavaa, ja heitäkin opetetiin välillä kotona, välillä jossain väliaikaisissa koululaitoksissa.
Kuitenkin heistä kaikista tuli sivistyneitä, ja oppineita naisia. Hyvin kielitaitoisia myös. He olivat siitä poikkeuksellisia aikalaisiaan, että he kaikki osallistuivat työelämään, vielä naimisiin mentyäänkin. Minun sukupolven naisesta tuntuu aivan kamalalta, että naimisissa oleva nainen ei ollut koskaan itsenäinen, vaan puoliso oli aina hänen edusmiehensä.
Varmaan se tuntuisi kamalalta, myös nykypäivän miehestä, koska se tarkoitti sitä, että perheen ainoa elättäjä oli mies. Säätyläisnainen ei osallistunut työelämään avioitumisensa jälkeen, se ei oikein ollut edes mahdollista, koska he eivät saaneet työtä.
Swanin tytöt olivat tästä poikkeus, ja heitä siitä paljon paheksuttiikin. Saimi Swan oli naimisissa Eero Järnefeltin kanssa, mutta jatkoi näyttelijä uraansa siitä huolimatta. Anni Swan oli naimisissa Ohto Mannisen kanssa ja toimi vapaana kirjailijana. Tosin viisi sisarusta jäi naimattomiksi, ja olivat siksikin vapaita opiskelemaan ja olemaan työelämässä.
Meidänkin aikanamme pitäisi muistaa, ettei naisten asema ole aina ollut näin hyvä. Menneisyyden naiset ovat taistelleet sen puolesta, että me voimme käydä yliopistoa, ja toimia työelämässä.
Swanin yhdeksän tytärtä syntyi vuosien 1864-1878 välillä. Maailma oli silloin aivan toisenlainen, varsinkin naisen elämän osalta. Naisten ei ollut mahdollista päästä yliopistoon, vaikka kaikki nuo sisarukset vaikuttavat niin älykkäiltä, että Suomi menetti paljon, kun he eivät saaneet opiskella. Koulutus oli siihen aikaan monen kirjavaa, ja heitäkin opetetiin välillä kotona, välillä jossain väliaikaisissa koululaitoksissa.
Kuitenkin heistä kaikista tuli sivistyneitä, ja oppineita naisia. Hyvin kielitaitoisia myös. He olivat siitä poikkeuksellisia aikalaisiaan, että he kaikki osallistuivat työelämään, vielä naimisiin mentyäänkin. Minun sukupolven naisesta tuntuu aivan kamalalta, että naimisissa oleva nainen ei ollut koskaan itsenäinen, vaan puoliso oli aina hänen edusmiehensä.
Varmaan se tuntuisi kamalalta, myös nykypäivän miehestä, koska se tarkoitti sitä, että perheen ainoa elättäjä oli mies. Säätyläisnainen ei osallistunut työelämään avioitumisensa jälkeen, se ei oikein ollut edes mahdollista, koska he eivät saaneet työtä.
Swanin tytöt olivat tästä poikkeus, ja heitä siitä paljon paheksuttiikin. Saimi Swan oli naimisissa Eero Järnefeltin kanssa, mutta jatkoi näyttelijä uraansa siitä huolimatta. Anni Swan oli naimisissa Ohto Mannisen kanssa ja toimi vapaana kirjailijana. Tosin viisi sisarusta jäi naimattomiksi, ja olivat siksikin vapaita opiskelemaan ja olemaan työelämässä.
Meidänkin aikanamme pitäisi muistaa, ettei naisten asema ole aina ollut näin hyvä. Menneisyyden naiset ovat taistelleet sen puolesta, että me voimme käydä yliopistoa, ja toimia työelämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti