Matkalla on ihanaa, mutta kotiin tuloa ei mikään voita. Nyt jäi Rooma taakse ja oma sänky kutsuu ja ihanat omat karvaturrit. Siinä olemme äitini kanssa aivan samanlaisia, että kummallakin oli suuri ikävä kissojaan. Äidilläni oli huoli miten hänen kolme pikku pullukkaansa voi, kun tämä oli ensimmäinen kerta,että ne jäi pelkästään isäni huostaan. Heillähän siis on kuusi kissaa ja nämä kolme on vasta kahdeksan kuukautta vanhoja.
Matka oli täynnä kulttuuria, kauneutta ja taidetta. Galleria Borghese oli paras elämys, siellä en ollut koskaan aikaisemmin käynnyt ja huvila oli kuin korurasia. Seinät ja katot täynnä maalauksia ja upeita patsaita. On aivan uskomatonta miten taitavia taiteilijoita maailmassa on, miten joku pystyy veistämään marmorista niin kauniita teoksia. Vatikaanin museo oli tietysti täynnä taideaarteita, mutta myönnän ettei se Sikstuksen kappeli tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, kun museon muut huoneet. Minulla oli varmaan ihan liian suuret odotukset ja kaikki muutkin Vatikaanin museon huoneet oli niin upeita. Äitini oli aivan haltioissaan niistä valtavista gobeliineista mitä yksi huone oli täynnä.
Pääsimme ihme kyllä sekä Vatikaanin museoon,että Pietarin kirkkoon ilman jonotusta. Nyt oli ehkä paras mahdollinen vuoden aika käydä Roomassa, koska turisteja oli aika vähän. Säähän oli poikkeusellisen mahtava koko viikon, ihan kesähelle. Yhden päivän vietimme kauppoja kierrellen, mutta onneksi en sortunut isompiin ostoksiin. Kumpikin osti käsilaukun ja minä taas lisää tilpehööri korujani. Minusta on kiva käyttää arkipäivänäkin koruja ja kun ostaa muutaman kympin helyjä niitä voi vaihtaa usein.
Tämä kauneuden ja taiteen tankkaus on minulle todella tärkeää, nyt taas jaksan pitkät työpäivät ja on kiva tulla maanantaina työhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti