Tänään 13.3.2012 on talvisodan loppumisesta kulunut 72vuotta. En koskaan osaa suhtautua neutraalisti tähän päivään, vaan aina mielessäni välähtää ne ihmiset jotka ovat sodan kokeneet. Jotenkin tämä talvisodan loppumispäivä on dramaattisempi, kuin jatkosodan loppu syksyllä -44. Jatkosota oli jo ehtinyt hiipua syksyä kohti, kun Stalinin pahin hyökkäys helpotti elokuun alkupuolella. Talvisota loppui kesken pahimman räiskeen. Rauhanehdot olivat myös niin rankat ettei ihmiset voineet niitä käsittää. Jatkosodan lopulla oli jo selvä aavistus mikä tuleva rauha tulisi olemaan.
Talvisota oli muutenkin paljon rankempi Suomen armeijalle. Pappani sanoi, ettei jatkosota sitten enää ollut paljon mitään, kun oli jo talvisodan nähnyt. Talvisodassa oli puutetta aivan kaikesta, paitsi ruuasta. Suomi soti lähes paljain käsin neljänkymmenen asteen pakkasessa moninkertaista ylivoimaa vastaan. Katkeraa oli, että Viipuri joutui rauhanteossa Neuvostoliitolle, vaikka sitä ei koskaan miehitetty.
Miten me nykypäivän ihmiset olisimme kestäneet, jos joutuisimme vastaavaan tilanteeseen. Karjalaisille kaikki oli yht'äkkiä toisin, perheen jäseniä oli kuollut ja koti mennyt, siitä huolimatta oli elettävä eteenpäin. Tunnen suurta kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan.
Talvisota oli muutenkin paljon rankempi Suomen armeijalle. Pappani sanoi, ettei jatkosota sitten enää ollut paljon mitään, kun oli jo talvisodan nähnyt. Talvisodassa oli puutetta aivan kaikesta, paitsi ruuasta. Suomi soti lähes paljain käsin neljänkymmenen asteen pakkasessa moninkertaista ylivoimaa vastaan. Katkeraa oli, että Viipuri joutui rauhanteossa Neuvostoliitolle, vaikka sitä ei koskaan miehitetty.
Miten me nykypäivän ihmiset olisimme kestäneet, jos joutuisimme vastaavaan tilanteeseen. Karjalaisille kaikki oli yht'äkkiä toisin, perheen jäseniä oli kuollut ja koti mennyt, siitä huolimatta oli elettävä eteenpäin. Tunnen suurta kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan.
Kommentit
Lähetä kommentti