Silloin, kun valmistuin kosmetologiksi vuonna 1980 ja avasin oman kauneushoitolan kosmetologin ammatin arvostus ei ollut kovinkaan suuri. Välillä tuntui siltä, että epäiltiin osaanko edes lukea ja kirjoittaa. Onneksi nyt on aika ihan toinen ja kosmetologin ammatti arvostetaan korkealle. Sitäpaitsi olen todistanut olevani kirjoitustaitoinen.
Hämeen Sanomien toimittaja haastatteli minua tänään ja syynä oli se, että yritykseni blogissa Purkkiarmeijan komentaja on käynyt jo yli 50,000 lukijaa. Se on aika huikea määrä lukijoita, koska tämä blogi on asiantuntijablogi ei mikään muoti-tai kauneusblogi. Yleensä asiantuntijablogeissa ei määrät ole näin suuria. Jos joku lukee tätä blogia nyt ensimmäistä kertaa Hämeen Sanomien jutun perusteella, niin kerron vähän lisää blogin synnystä ja bloggaamisajatuksistani. En ole todellakaan mikään tietokonenero, mutta lukemista olen harrastanut koko ikäni ja ajoittain olen kirjoittanut myös päiväkirjaa. Noin kolmisen vuotta sitten, kun blogit alkoivat olla hyvin yleisiä aloin haaveilla, että joskus itsekin pääsisin kirjoittamaan. Pyysin Hämeenlinnan Seudun yrittäjänaisia, että he järjestäisivät esittelyillan sosiaalisesta mediasta.
Koulutusilta oli elokuussa 2010 ja silloin vakuutuin, että minunkin yritykseni avaa blogin. Yrittäjänaisten some-illan vetäjänä oli HAMK:n Lotta Linko ja kuulijoiden joukossa oli kirjoittamisen ammattilainen Katleena Kortesuo. Otin heihin jälkikäteen yhteyttä ja he ovat Purkkiarmeijan komentajan kummitätejä. Olen ikuisesti kiitollinen heille, että he erittäin pätevinä viestinnän ammattilaisina eivät ollenkaan tyrmänneet minua, vaan kannustivat eteenpäin. Blogin nimen olen keksinyt itse ja se on mielestäni minua hyvin kuvaava. Olen aina tupannut olemaan komentelija, mutta harvoin minua kukaan tottelee, siksi olen vain purkkiarmeijan komentaja. Toisaalta nimessä tulee esiin myös sotahistoria harrastukseni, joka on minulle todella tärkeä. Pätevyyteni komentajana kuitenkin riittää, vain purkkiarmeijan komentamiseen. Kosmetologina taas olen erittäin pätevä ja käsieni läpi on mennyt tuhansia purkkeja.
Syy miksi haluan kirjoittaa työstäni on se, että haluan jakaa tietoa. Olen työurani aikana oppinut monenlaista ja tiedän ihmisillä olevan paljon huolta ja murhetta ihostaan ja ulkonäöstään. Se on hyvin rajallista mitä pystyn ihmisiä auttamaan kauneushoitolassani, hoidossa voi olla vain yksi ihminen kerrallaan. Tämän blogin kautta voin levittää tietoa ja antaa apua niissä asioissa joita minä parhaiten osaan. Toisaalta näin pääsen myös kontaktiin monien asiakkaiden kanssa. On huomattavasti helpompi kommentoida ja kysellä anonyyminä verkossa, kuin tulla kauneushoitolaan sisälle. Näin saan myös palautetta asiakkailtani ja pääsen vastavuoroiseen kommunikaatioon mikä on verkon tarkoituskin.
Kirjoitan jonkin verran myös sotahistoriasta, kissoista ja lukemisesta. Se oli tietoinen päätös jo alunperinkin, blogissa on 80% kosmetologiasiaa ja 20% minua itseäni. Tarkoitus oli, että työntekijäni Mari Aulu alkaisi myös kirjoittamaan blogissa, mutta hän ei hurahtanut asiaan minun laillani, joten hän kirjoittaa silloin, kun inspiraatio iskee. Olen tässä blogissa samalla tavalla näkyvissä, kuin täällä hoitolassakin. Ihan samoja asioita teen ja annan itsestäni niille asiakkaille joita kohtaan silmästä silmään. Moni asiakas on käynnyt meillä jo kymmeniä vuosia ja tuntee minut ja Marin oikein hyvin. Siinä ajassa on puheeksi tullut jo muutakin, kuin ihonhoitoa. Olen kertonut käynnit miehitysmuseoissa, vinkannut hyvistä kirjoista ja höpöttänyt varmaan kyllästymiseen saakka rakkaista kissoistani. Asiakkaan ja ihmisen kohtaamiseen kuuluu monenlaista ja minun työmoraaliini kuuluu, että olen 110% läsnä ja asiakkaitani varten silloin, kun olen työssä.
Hämeen Sanomien toimittaja haastatteli minua tänään ja syynä oli se, että yritykseni blogissa Purkkiarmeijan komentaja on käynyt jo yli 50,000 lukijaa. Se on aika huikea määrä lukijoita, koska tämä blogi on asiantuntijablogi ei mikään muoti-tai kauneusblogi. Yleensä asiantuntijablogeissa ei määrät ole näin suuria. Jos joku lukee tätä blogia nyt ensimmäistä kertaa Hämeen Sanomien jutun perusteella, niin kerron vähän lisää blogin synnystä ja bloggaamisajatuksistani. En ole todellakaan mikään tietokonenero, mutta lukemista olen harrastanut koko ikäni ja ajoittain olen kirjoittanut myös päiväkirjaa. Noin kolmisen vuotta sitten, kun blogit alkoivat olla hyvin yleisiä aloin haaveilla, että joskus itsekin pääsisin kirjoittamaan. Pyysin Hämeenlinnan Seudun yrittäjänaisia, että he järjestäisivät esittelyillan sosiaalisesta mediasta.
Koulutusilta oli elokuussa 2010 ja silloin vakuutuin, että minunkin yritykseni avaa blogin. Yrittäjänaisten some-illan vetäjänä oli HAMK:n Lotta Linko ja kuulijoiden joukossa oli kirjoittamisen ammattilainen Katleena Kortesuo. Otin heihin jälkikäteen yhteyttä ja he ovat Purkkiarmeijan komentajan kummitätejä. Olen ikuisesti kiitollinen heille, että he erittäin pätevinä viestinnän ammattilaisina eivät ollenkaan tyrmänneet minua, vaan kannustivat eteenpäin. Blogin nimen olen keksinyt itse ja se on mielestäni minua hyvin kuvaava. Olen aina tupannut olemaan komentelija, mutta harvoin minua kukaan tottelee, siksi olen vain purkkiarmeijan komentaja. Toisaalta nimessä tulee esiin myös sotahistoria harrastukseni, joka on minulle todella tärkeä. Pätevyyteni komentajana kuitenkin riittää, vain purkkiarmeijan komentamiseen. Kosmetologina taas olen erittäin pätevä ja käsieni läpi on mennyt tuhansia purkkeja.
Syy miksi haluan kirjoittaa työstäni on se, että haluan jakaa tietoa. Olen työurani aikana oppinut monenlaista ja tiedän ihmisillä olevan paljon huolta ja murhetta ihostaan ja ulkonäöstään. Se on hyvin rajallista mitä pystyn ihmisiä auttamaan kauneushoitolassani, hoidossa voi olla vain yksi ihminen kerrallaan. Tämän blogin kautta voin levittää tietoa ja antaa apua niissä asioissa joita minä parhaiten osaan. Toisaalta näin pääsen myös kontaktiin monien asiakkaiden kanssa. On huomattavasti helpompi kommentoida ja kysellä anonyyminä verkossa, kuin tulla kauneushoitolaan sisälle. Näin saan myös palautetta asiakkailtani ja pääsen vastavuoroiseen kommunikaatioon mikä on verkon tarkoituskin.
Kirjoitan jonkin verran myös sotahistoriasta, kissoista ja lukemisesta. Se oli tietoinen päätös jo alunperinkin, blogissa on 80% kosmetologiasiaa ja 20% minua itseäni. Tarkoitus oli, että työntekijäni Mari Aulu alkaisi myös kirjoittamaan blogissa, mutta hän ei hurahtanut asiaan minun laillani, joten hän kirjoittaa silloin, kun inspiraatio iskee. Olen tässä blogissa samalla tavalla näkyvissä, kuin täällä hoitolassakin. Ihan samoja asioita teen ja annan itsestäni niille asiakkaille joita kohtaan silmästä silmään. Moni asiakas on käynnyt meillä jo kymmeniä vuosia ja tuntee minut ja Marin oikein hyvin. Siinä ajassa on puheeksi tullut jo muutakin, kuin ihonhoitoa. Olen kertonut käynnit miehitysmuseoissa, vinkannut hyvistä kirjoista ja höpöttänyt varmaan kyllästymiseen saakka rakkaista kissoistani. Asiakkaan ja ihmisen kohtaamiseen kuuluu monenlaista ja minun työmoraaliini kuuluu, että olen 110% läsnä ja asiakkaitani varten silloin, kun olen työssä.
Kiitos Inkku kauniista sanoistasi. On ollut ilo seurata blogiasi kahdestakin syystä: asiasisällön vuoksi ja toimintasi tukena. On tosi kiva nähdä, kuinka joku ottaa ja panee teorian käytäntöön suurella menestyksellä!
VastaaPoista