Voihan kissan viikset? Onko ihmisillä nykyään joku valittu tyylikin, kun kotia laitetaan joulukuntoon? Olen lukenut jo parisen viikkoa näitä lehtien otsikoita, kun jonotan kassalle ja ihan puhisen ärtymystä. Onko joulustakin tehty joku spektaakkeli jolloin koti täytetään tietyllä tyylillä ja kutsutaan suku ja ystävät kadehtimaan sävysävyyn suunniteltuja joulukoristeita. Olen kyllä auttamattomasti jäljessä tästä tavasta viettää joulua, en ole vielä kertaakaan suunnitellut mitään tyyliä jouluuni. No, ilmankos se taitaa olla sitten aika tyylitön, kaikkea kimaltavaa roinaa jota olen vuosien varrella hankkinut.
Sitten sisustus-ja ruokalehdet hehkuttavat joulumenyytä ja pöydän kattausta. On paikkakortit, katelautaset ja neljän sortin lasit. Mitä sitten tapahtuu, jos oletkin yksin eläjä mitä sanoo käytösopas laitetaanko paikkakortti silloinkin? Taas pöydän emäntänä toimii hoikka, tyylikäs nainen, joka on pukeutunut Pariisista ostettuun joulunpunaiseen samettimekkoon. Samalla työreissullaan Pariisissa tämä superemäntä haki Fauchonin herkkukaupasta erikoisuuksia sukulaisten maisteltavaksi. Sitten lehti on täynnä kuvia onnellisesta perheestä ja isovanhemmista, jotka takuulla ovat omatoimisia vielä eivätkä käytä vaippoja.
Näitä juttuja on kiva lukea ja ottaa vinkkejä omaankin jouluun. Uskoa niitä ei kuitenkaan pidä ne kaikki on valhetta. Ei sellaista unelma elämää olekaan, eikä se olisi edes hyvää elämää. Jokaisen elämässä on varjoja ja vastoinkäymisiä näyttää se ulkopuoliselta miten kiiltokuvamaiselta hyvänsä. Niille ihmisille, jotka uskovat näitä juttuja ja varsinkin nuoret ihmiset, ne tuottaa pelkkää masennusta ja mielipahaa. Myönnän, että itsekin noita otsikoita katsoessani tunnen syvää huonommuutta, etten ikinä pysty järjestämään läheiselleni tuollaista. Tosin tiedän ettei he halukkaan. Ei minun ja mieheni vanhemmat edes tietäisi miten jotain Fauchonilta ostettuja herkkuja syötäisiin, ne pudoteltaisiin salavitiä pöydän alle kissojen syötäviksi.
Koen myös nuo jutut suorastaan rienaaviksi, koska on niin paljon ihmisiä jotka ovat jouluna todella yksin. Minulla on aivan oma asiakaskunta parille päivälle ennen jouluaattoa. Minulla on vuosia käyneet hoidossa samat ihmiset jouluaaton aattona ja he viettävät joulun yksin. He ovat iäkkäitä yksin asuvia naisia ja kasvohoito on heidän joululahja itselleen. Minä olen viimeinen ihminen kenen kanssa he keskustelevat ennen, kuin rauhouttuvat kotiinsa ja viettävät yksinäisen joulun. Minulla meni muutama vuosi ennen, kuin ymmärsin miksi he haluavat käydä juuri niinä päivinä. Tosin he ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi asiakkaiksi muutenkin. Hyvin usein keskustelu menee heidän lapsuutensa jouluihin ja Karjalaan, jos sieltä ovat lähtöisin. Panostan aina erityisesti näihin hoitoihin ja käytän ylimääräistä aikaakin. Minulle he ovat joulun parasta antia ja heidän kanssaan koen osaavani tehdä joulun, vaikka siinä ei tyyliä olisikaan.
Sitten sisustus-ja ruokalehdet hehkuttavat joulumenyytä ja pöydän kattausta. On paikkakortit, katelautaset ja neljän sortin lasit. Mitä sitten tapahtuu, jos oletkin yksin eläjä mitä sanoo käytösopas laitetaanko paikkakortti silloinkin? Taas pöydän emäntänä toimii hoikka, tyylikäs nainen, joka on pukeutunut Pariisista ostettuun joulunpunaiseen samettimekkoon. Samalla työreissullaan Pariisissa tämä superemäntä haki Fauchonin herkkukaupasta erikoisuuksia sukulaisten maisteltavaksi. Sitten lehti on täynnä kuvia onnellisesta perheestä ja isovanhemmista, jotka takuulla ovat omatoimisia vielä eivätkä käytä vaippoja.
Näitä juttuja on kiva lukea ja ottaa vinkkejä omaankin jouluun. Uskoa niitä ei kuitenkaan pidä ne kaikki on valhetta. Ei sellaista unelma elämää olekaan, eikä se olisi edes hyvää elämää. Jokaisen elämässä on varjoja ja vastoinkäymisiä näyttää se ulkopuoliselta miten kiiltokuvamaiselta hyvänsä. Niille ihmisille, jotka uskovat näitä juttuja ja varsinkin nuoret ihmiset, ne tuottaa pelkkää masennusta ja mielipahaa. Myönnän, että itsekin noita otsikoita katsoessani tunnen syvää huonommuutta, etten ikinä pysty järjestämään läheiselleni tuollaista. Tosin tiedän ettei he halukkaan. Ei minun ja mieheni vanhemmat edes tietäisi miten jotain Fauchonilta ostettuja herkkuja syötäisiin, ne pudoteltaisiin salavitiä pöydän alle kissojen syötäviksi.
Koen myös nuo jutut suorastaan rienaaviksi, koska on niin paljon ihmisiä jotka ovat jouluna todella yksin. Minulla on aivan oma asiakaskunta parille päivälle ennen jouluaattoa. Minulla on vuosia käyneet hoidossa samat ihmiset jouluaaton aattona ja he viettävät joulun yksin. He ovat iäkkäitä yksin asuvia naisia ja kasvohoito on heidän joululahja itselleen. Minä olen viimeinen ihminen kenen kanssa he keskustelevat ennen, kuin rauhouttuvat kotiinsa ja viettävät yksinäisen joulun. Minulla meni muutama vuosi ennen, kuin ymmärsin miksi he haluavat käydä juuri niinä päivinä. Tosin he ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi asiakkaiksi muutenkin. Hyvin usein keskustelu menee heidän lapsuutensa jouluihin ja Karjalaan, jos sieltä ovat lähtöisin. Panostan aina erityisesti näihin hoitoihin ja käytän ylimääräistä aikaakin. Minulle he ovat joulun parasta antia ja heidän kanssaan koen osaavani tehdä joulun, vaikka siinä ei tyyliä olisikaan.
Kommentit
Lähetä kommentti