Kuka hoitaa meidän vanhukset?

 Kesän aikana on käyty paljon julkista keskustelua siitä, että vanhusten hoitoon ei ole rahaa ja siksi aikuisten lasten pitää hoitaa vanhukset itse. Se kuulostaa aika julmalta ajatukselta, koska harva ihminen pystyy jättämään oman elämänsä ja heittäytymään hoitajaksi.

Tilanteet muutuu äkkiä

Tiedän kokemuksestani, että tilanteet ikäihmisen hoidon tarpeessa muuttuu niin yllättäen, ettei ihminen yhtään voi varautua siihen mikä häntä odottaa. Yleensä kohtuullisen hyvin yksin pärjäävä ihminen kaatuu tai saa sairaskohtauksen ja perhe on muutamassa päivässä täysin upoksissa sairaalan ja kotisairaanhoidon välillä. 

Ellei sellaista ole aikaisemmin kokenut niin pätevä koulutettu viiskymppinenkin on uuden maailman edessä, eikä tiedä yhtään miten tilanteessa pitää toimia. Toivon, että oma kokemukseni isäni hoidosta antoi sen verran kokemusta, että pärjään äitini kanssa paremmin, kun se hetki koittaa.

Yleensä näillä lapsilla saattaa olla neljä vanhusta ja enemmänkin,jotka ovat avun tarpeessa. Monet naiset hoitavat appivanhemmat ja oman vanhemmat ja ehkä vielä pari tätiä tai setää ja siinä tilanteessa voimavarat onkin kortilla.

Yleinen totuushan on, että nuo ikääntyneet vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä lapsistaan. Usein he asuvat omakotitalossa tai hissittömässä kerrostalossa, josta ei suostuta muuttamaan, kun enää ei osata arvioida omaa kuntoaan. 

Appenihan kohdalla tuli täysin ajolähtö, koska hänen liikkuminen huononi huononemistaan, mutta hissittömän talon kolmannen kerroksen asunnosta ei suostuttu muuttamaan pois. Sitten oli pakko muuttaa, kun hän ei enää päässyt omin voimin sieltä alas, vaan ensihoito kantoi hänet.

He eivät kyenneet enää itse tekemään muuton hyväksi mitään, vaan kaikki jäi lapsille ja pääasiassa  juuri eläkkeelle jääneelle kälylleni, joka teki suururakan. Tämä on kylmä totuus, että yhteistä säveltä ikääntyneiden vanhempien kanssa on hankala löytää. On helppoa sanoa, että lapset hoitavat, mutta harva vanhus on sopeutuva ja helppo hoidettava.

Kuulen tätä hyvin usein asiakkailtani, kun vanhukset ovat vihaisia lapsille tai kotihoidolle, jotka patistelevat muuttoa. Tiedän useampia asiakkaitani jotka ovat syvästi loukkaantuneet ambulanssiväelle jotka on ehdottaneet asunnon vaihtoa, kun huono liikkuvuus tekee asunnosta hankalan. Sitten myös lapset saavat harmaita hiuksia, kun itsepäiset vanhukset eivät enää ymmärrä omaa tilannettaan.   

 

Vanhus ei enää ymmärrä omaa tilannettaa

Perheessä voi olla hyviä keskusteluja ikääntyneiden vanhempien kanssa, kun he ovat 60-70-vuotiaita. Siinä vaiheessa voidaan sopia ja suunnitella monia järkeviä toimintatapoja miten sitten tehdään, kun pärjääminen heikentyy.

Yleensä nämä suunnitelmat lentää romukoppaan ja tilanteet tulee päälle niin järkyttävällä voimalla, ettei edes kunnolla ehdi ajattelemaan järkevintä toimintatapaa. Oman isän tai äidin heikkeneminen tuo esiin monenlaista tunnemylläkkää ja myös pelkoa kuolemasta. 

Saman aikasesti pitäisi hakea tietoa itselle ihan oudosta tilanteesta ja selvittää mitä apuja on saatavilla. Itse putosin tähän tilanteeseen täysin tietämättömänä, enkä edes tiennyt mitä apuvälineitä on saatavilla. Ensimmäiset hoitoneuvottelut oli vastakkain asettelua siitä mitä apua meille tarvittaisiin ja kunta selvitti mitä on saatavilla joka silloin oli ”ei mitään”. 

Kotihoidossa ei ollut edes vähäistä esitevihkosta tai nettisivua, missä olisi ohjeita erilaisista avun mahdollisuuksista. Itse en tiennyt mitä apuvälineitä on edes olemassa, eikä niitä kukaan meille neuvonut. Parhaat tiedot sain omilta asiakkailtani, jotka olivat kotihoidossa töissä tai hoitivat omia vanhempiaan. 

Tämäkin oli minulle suuri järkytys, ettei ole saatavilla mitään ohjeita miten edetä. Soitot johonkin vanhusten puhelimeen oli turhia, koska ne olivat aina varattuja. En tuon muutaman vuoden aikana saanut kertaakaan puhelimen kautta ketään kiinni. 

Yleensä vanhuksen persoona alkaa muuttumaan ikääntyessä ja kunnon huonotessa, vaikka varsinaista dementiaa ei olisikaan. Suurin osa vanhuksista päätyy itsekeskeisyyteen ja elämään omassa kuplassa. Yleensä he valittavat ettei heitä kukaan auta, vaikka lapset tekevät hikipäässä työtä heidän eteen. Harva vanhus osaa olla millään tavalla avusta kiitollinen. Näin oli ainakin oman isäni kohdalla joka loukkasi äitiäni jatkuvasti väittämällä, ettei tarvitse mitään apua, vaan hoitaa itsensä ihan kuin ennenkin, vaikka apua tarvittiin pukemisessa, peseytymisessä yms.eli aivan kaikessa. 

Vanhuksen olotila alkaa pyörimään oman itsensä ympärillä ja enää ei muisteta, että lapsilla on työ ja moni muu asia hoidettavana. Tämä on rasittavaa, kun on muutenkin äärilaidoilla ja koko ajan vain luetellaan mitä pitää vielä tehdä. 

Omakotitalon hoitaminen on monelle lapselle ihan mahdoton tehtävä, kun pitäisi samalla hoitaa oma koti, työ ja omat lapset tai lastenlapset. Asiakkaita kuunnellessani suurin ongelma tulee juuri tuosta asumisesta, kun omakotitalossa pitäisi leikata nurmikkoa, perata kukkapenkkejä ja luoda lumia. Eikä vanhukset ymmärrä ollenkaan, että pitäisi muuttaa helpompaan asumismuotoon.

Tämä asumiskysymys on asia mistä pitäisi ruveta keskustelemaan jo varhaisessa vaiheessa. Heti, kun ihmiset jäävät eläkkeelle pitäisi pikkuhiljaa ottaa ajatuksiin mukaan, ettei se sen hetkinen koti ole loppuelämän koti. Jo sitä ajatusta muuttamisesta pitäisi sulatella tarpeeksi ajoissa, ettei sitten olla ysikymppisiä jääräpäitä, jotka työllistää lapsensa puutarhureiksi koko kesän ajaksi.

Kosmetologisi Inkeri

Hoitoihin voit varata ajan: 

Tekstiviestillä: 050 586 0310

Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 9.9.-15.9.

2025.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.

Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä