Jatkan vielä tätä aihetta, miten nykyään luotetaan siihen, että lapset hoitaisivat omat vanhempansa ja yhteiskunta kannustaa tähän. Katson, että minulla on sen verran kokemusta asiasta, joten voin kertoa mielipiteeni.
Miten työnantaja suhtautuu poissaoloihin?
Kävimme jo 7-8 vuotta sitten pitkän keskustelun Yrittäjänaisten edunvalvontatyöryhmässä siitä miten paljon vie aikaa hoitaa omia vanhempiaan. Olin silloin oman isäni hoidossa aivan kädet työtä täynnä ja osallistuin keskusteluun monella näkökantilla.
Ellei ole yrittäjä niin helposti vaaditaan, että omaisiaan hoitavat aikuiset lapset saavat käyttää työaikaansa tehtäviin ja sellaista on esitetty jo monessa kohtaa. Se on tietysti kaunis ajatus, mutta me yrittäjät torppaamme sen täysin. Sitä ei enää yhteiskunta meidän selkänahasta ota, että maksamme palkkaa tekemättömistä töistä.
Tiedän, että vanhuksen hoitoon liittyy monenlaista menoa ja lääkärissä käyntiä, missä pitää olla mukana. Hoidin itse monta vuotta kaikki isäni käynnit sairaalassa tms.joten tiedän hyvin miten paljon aikaa ja työtunteja siihen menee. Silloin minulla oli vielä työntekijä ja vaikka hän ei mitään minun töitäni suostunut tekemäänkään, ei hoitolaa tarvinnut sulkea.
Tämä kuulostaa ehkä tylyltä suhtautumiselta, mutta työnantajan velvollisuus on aina ensisijaisesti ajatella omaa firmaansa ja sen kannattavuutta. Ei missään työpaikassa, ei ainakaan pienyrityksessä ole yhtään työntekijää, jonka työpanosta ei tarvittaisi täysmääräisenä.
Joten mitää tällaista velvotetta työnantajille ei voi sälyttää, että hänen on pakko antaa vapaata, jos kyse on vanhusten hoidosta. Tosin tiedän, että pienyrityksessä työnantaja on hyvin joustava, joten käytännössä varmaan tehdään kaikki mahdollinen, ettei tuo vanhuksen hoito menisi liian vaikeaksi. Jos olisin aikoinani sellaiseen tilanteeseen joutunut työnantajana, niin olisin yrittänyt joustaa kaikessa mahdollisessa, että toisen olisi helpompaa hoitaa kotivelvoitteensa. Teinhän sitä koko työnantajaurani ajan, että joustin työntekijöiden lasten hoidon mukaan työajoista ja työtehtävistä.
Kuitenkaan tämä ei ole vastavuoroista ja työpaikallani ei tullut kyllä mitään apua siihen, että minä selviäisin töistäni. Tämä on tyypillinen työnantajan rooli ja se on yleistymään päin, koska ihmiset eivät halua tehdä mitään mistä he eivät itse hyödy. Tällainen empatia työpaikoilla alkaa olla harvinaisuus.
Miten käy, jos asuu eri paikkakunnalla kuin vanhukset?
Sitä yhtälöä en ole tässä vanhustenhoitokeskustelussa ymmärtänyt, että miten hoito onnistuu, jos vanhukset asuu esimerkiksi 400 km päässä tai peräti toisessa maassa? Luulisin, että yli puolella ihmisistä vanhemmat asuu eri paikkakunnalla, mikä tosiaan saattaa olla monen sadan kilometrin päässä.
Tiedän, että meidän perheen onni oli, kun asumme paritalossa ja pääsen helposti katsomaan mitä äidilleni nykyään kuuluu. Ellen pääsisi paikan päälle vanhukset saattaa jättää kertomatta monia asioita. Jossain vaiheessa isäni kaatuili ja siitä ei minulle takuulla kerrottu, ellen huomannut jossain mustelmia.
Vaikeastikin demetoitunut voi puhelimessa vartin verran olla ihan skarppi ja kertoa monenlaista juttua, mitkä ei pidä paikkaansa ollenkaan. Kaukana asuva omainen jää ihan väärään käsitykseen, eikä toisen huono tilanne tule kunnolla esiin ennen kuin tapahtuu joku katastrofi.
Tarkoitan katastrofilla sitä, että melkein jokaisen vanhuksen kohdalla lopullinen hoitopolku vanhustentaloon alkaa kaatumisesta, tai jostain infarktista joko sydämessä tai päässä. Yleensä niistä seuraa liikuntavaikeudet ja kotona asuminen käy mahdottomaksi.
En pysty ymmärtämään, miten omainen hoitaisi monen sadan kilometrin päästä vanhempaansa, joka on pyörätuolissa ja lähes petipotilas. Vanhus valittaa yksinäisyyttään, kipuja ja pelkkää turvattomassa tilanteessa. Myös omainen pelkää ja sekin syö voimavaroja.
Muistan miten elin monta vuotta puhelin yöpöydällä valmiina lähtemään seinän taakse auttamaan isääni. Sängystä putoamisia sattuu vanhuksella usein ja niin kävi isällenikin. Onneksi hänellä sattui niitä harvakseltaan, mutta sekin aiheutti valppaana olon. Tosi koville joutui äitini joka heräsi varmaan joka yö auttamaan jossain asiassa. Jatkuvaa omaishoitajuutta tekevä ihminen joutuu kyllä epäinhimillisen raskaaseen tehtävään.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 9.9.-15.9.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Kommentit
Lähetä kommentti