Tuntui kivalta, kun tänään haettiin lahjakortti 90-vuotislahjaksi kasvohoitoon. Henkilö kenelle lahja tuli, olikin meidän vakioasiakkaitamme. Lahjan ostajan kanssa hämmästeltiin yhdeksänkymppisen virkeyttä ja iloisuutta. Ostaja arveli, että on varmaan harvinaista niin iäkäs asiakas.
Kun asiaa aloin pohtimaan, niin huomasin, että meillähän on monta yli yhdeksänkymppistä vakioasiakasta. He ovat yksinasuvia leskiä, jotka vielä jaksavat hoitaa oman taloutensa. Jos ikähaarukkaa hiukan laajennetaan, niin yli kahdeksankymppisiä vakioasiakkaita on todella monta. Meillä ei todellakaan ole ikärajaa, yhtä hyvin tulee naurettua hauskalle keskustelulle, on asiakkaan ikä 11 tai 91. Kaikki näistä hyväkuntoisista ikänaisista sanoo, että ovat hoitamisen ansiosta hyvässä kunnossa. He ovat aina liikkuneet, käyneet hierojalla, kosmetologilla ja jalkahoidossa. Yhteinen nimittäjä on myös se, että lähes kaikki ovat osallistuneet kansalaisopiston tai muiden järjestäjien eri harrastuspiireihin. Ovat siis aktiivisesti hakeutuneet toisten ihmisten seuraan, ja haluneet oppia uutta. Yleensä heidän säännöllinen kosmetologin palvelujen käyttö on alkanut eläkepäivien alkaessa.
Toinen yhteinen tekijä on, että he kaikki ovat koulutettuja ja työelämässä olleita naisia. Ammatin hankkiminen 1920-luvulla syntyneille naisille ei ole ihan itsestään selvyys. Ilmeisesti koulutus lisää valveutumista itsensä hoidossa. Yhteenvetona voisi sanoa, että yksi tekijä hyvään vanhuuteen on, että tiedostaa itsensä hoitamisen tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti