Jos kaupungilla liikkuu huhuja lemmenkipeydestäni, niin tunnustan, että juttu on totta.
Tämä tapahtui eräänä kuumana kesänä 2000-luvun alkupuolella. Vanhat kissani Mörri ja Miuku elivät vielä silloin, ja olin kovin kovin huolissani niiden juomisesta. Pitkän helteen takia lehdissä puhuttiin paljon nesteytyksen tärkeydestä, ja minä pelkäsin, että myös kissani kärsivät janosta. Mietin kovasti, miten saisin ne juomaan paremmin.
Sitten yhtenä päivänä olin Tiiriön Citymarketissa ostoksilla, ja kävelin olut ja limppari hyllyjen ohi. Silmiini kävi pullo rykelmä, ja iso teksti Lemmikkienjuomaa. Olin aivan onnessani, vihdoinkin löytyi kaipaamani tuote. Myös eräs asiakkaani oli ostoksilla, ja tuli kyselemään kesän kuulumisia. Minä lappasin pulloja kärryyni, ja aivan innoissani kehuin, kuinka tärkeän löydön olin tehnyt. Kerroin kaivanneeni kyseistä juomaa jo pitkään, ja ihmetelleenikin jo, etteikö kukaan sitä keksisi. Asiakkaani oli hiukan epäröivät tuntuinen, ja lähtikin aika pian hoitamaan omia ostoksiaan.
Kun sitten jonotin kassalle, aloin katsomaan pullokasaani uudelleen, ja nyt tajusinkin, että pullossa luki Lemmenjuomaa. Makeaa omena siideriä, jollain hölmöllä mausteella terästettynä. Hiukan nolona siirryin kassajonosta takaisin olut hyllykölle, ja pakkasin pullot takaisin hyllyyn. Tässä siis selitys lemmenkipeyteeni liittyviin huhuihin, jos niitä joskus kuulette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti