Asiakkaat joskus kysyy, otanko itse aurinkoa, ja nyt voisinkin kertoa omasta suhteestani aurinkoon.
Ihonväristänihän jo näkee, etten juurikaan viihdy auringossa. Olen perintötekijöiltäni erittäin vaalea ihoinen, ja palan helposti. En myöskään ole mikään ulkoilmaihminen, joten ihoni ei ole joutunut tottumaan aurinkoon. Olen aina suhtautunut auringonottoon negatiivisesti. Varmaan, kun työssäni olen kuullut vain auringon vaaroista, ja nähnyt pelkkiä huonoja esimerkkejä UV-säteilyn tehosta, pysyn poissa auringosta.
Tietysti tykkään auringon valosta, ja nautin kauniista kesäpäivistä, mutta helteestä en pidä. Lomailen mielelläni ulkomailla,ja nautin istua rauhassa uima-altaalla lukemassa, mutta olen aina varjon alla. En koskaan ole suorassa auringon paisteessa, koska jotenkin suorastaan tunnen ihollani kuinka solut huutavat apua säteilyssä.
Kun on näin vaalea ihoinen, kuin minä olen on aivan turhaa edes yrittää saada rusketusta. Tulen punaiseksi, ja sitten olen hetken epämääräisen kirjava. Sen jälkeen kärsin ihon kuivuudesta ja hilseilystä viikko tolkulla.
Oma tapani suhtautua aurinkoon, on pysyä poissa suorasta auringosta. Yleensä olen lomillakin keskipäivän ajan sisällä. Laitan aina aamulla 30 suojakertoimen sekä kasvoille, että vartalolle. Yleensä vahvistan kasvojen suojautumista vielä meikillä, koska saan helposti pigmenttiläiskiä. Vartalolle lisään aurinkosuojaa pari, kolme kertaa päivän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti