Olin lapsena todella ujo, ja joskus nykyäänkin kärsin ujoudesta, vaikka kukaan ei sitä oikein uskoisikaan. Lapsena olin aika hiljainen, ja syrjään vetäytyvät, nautin lukemisesta, ja viihdyin itsekseni. Koska olen ainoa lapsi, en ollut tottunut muiden lasten seuraan. Tiedän siis hyvin miten tuskallista on joutua esiintymään, kun oikein ujostuttaa.
Jossain vaiheessa aloin ärsyyntymään omasta ujoudestani, ja aloin opetella siitä pois. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitin alle parikymppisenä yritykseni, tajusin, että minun on pakko oppia esiintymään. Yrittäjänä on pakko esitellä yritystään monessa tilanteessa, ja usein kosmetologia pyydetään luennoimaan ammatistaan.
Aika nuorena myös ajauduin luottamustehtäviin, joissa oli puhuttava suurille yleisöille. Välillä koin ujouden tuskallisuuden, mutta sanomisen tarve oli niin suuri, että se voitti esiintymispelon. Kävin myös muutamia viestintä kursseja, ja harjoittelin esiintymistä. Luottamustehtävissäni olin koko ajan esillä, ja lopulta uskaltauduin juontamaan monia luentopäiviä ja seminaareja.
Aloin pitämään esiintymisestä, ja itseni voittamisesta. Varmaan tunne on sama, kuin jonkun urheilusuorituksen jälkeen, on voittajan tunne, kun on ylittänyt itsensä. Sen olen kuitenkin oppinut, että esiintyminen on suomalaiselle kuoleman vakava asia. Olen puhunut todella monta kertaa toisten puolesta, kun ihmisellä on hyvää asiaa, muttei millään pysty sanomaan sitä julkisesti.
Enää en itse pelkää esiintymistä, ja tunnen suurta myötätuntoa toisten jännittämistä kohtaan. Olen käynyt kovan tien, että itse kasvoin esiintymispelosta ulos. Syytän aika paljon meidän koululaitosta, meillä esiintymisvalmennus on lapsenkengissä. Tuntuu, että amerikkalaisessa koululaitoksessa saadaan jo lapsena paljon enemmän itsevarmuutta esiintymiseen, kuin Suomessa koskaan. Mitään nopeaa temppua ei tähänkään varmaan ole, esiintymistä on vain harjoiteltava niin usein, että siitä tulee luontevaa.
Jossain vaiheessa aloin ärsyyntymään omasta ujoudestani, ja aloin opetella siitä pois. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitin alle parikymppisenä yritykseni, tajusin, että minun on pakko oppia esiintymään. Yrittäjänä on pakko esitellä yritystään monessa tilanteessa, ja usein kosmetologia pyydetään luennoimaan ammatistaan.
Aika nuorena myös ajauduin luottamustehtäviin, joissa oli puhuttava suurille yleisöille. Välillä koin ujouden tuskallisuuden, mutta sanomisen tarve oli niin suuri, että se voitti esiintymispelon. Kävin myös muutamia viestintä kursseja, ja harjoittelin esiintymistä. Luottamustehtävissäni olin koko ajan esillä, ja lopulta uskaltauduin juontamaan monia luentopäiviä ja seminaareja.
Aloin pitämään esiintymisestä, ja itseni voittamisesta. Varmaan tunne on sama, kuin jonkun urheilusuorituksen jälkeen, on voittajan tunne, kun on ylittänyt itsensä. Sen olen kuitenkin oppinut, että esiintyminen on suomalaiselle kuoleman vakava asia. Olen puhunut todella monta kertaa toisten puolesta, kun ihmisellä on hyvää asiaa, muttei millään pysty sanomaan sitä julkisesti.
Enää en itse pelkää esiintymistä, ja tunnen suurta myötätuntoa toisten jännittämistä kohtaan. Olen käynyt kovan tien, että itse kasvoin esiintymispelosta ulos. Syytän aika paljon meidän koululaitosta, meillä esiintymisvalmennus on lapsenkengissä. Tuntuu, että amerikkalaisessa koululaitoksessa saadaan jo lapsena paljon enemmän itsevarmuutta esiintymiseen, kuin Suomessa koskaan. Mitään nopeaa temppua ei tähänkään varmaan ole, esiintymistä on vain harjoiteltava niin usein, että siitä tulee luontevaa.
Kommentit
Lähetä kommentti