Oslon tapahtumat ovat varmaan koskettaneet jokaista. Ne tuntuu niin uskomattomilta, ettei voi ymmärtää niitä aidosti tapahtuneiksi. Perjantaina, kun ensimmäiset uutiset pommi-iskusta tuli luulin heti sitä terrorihyökkäykseksi. Kun takana onkin yksittäinen ihminen, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä, sitä ei pysty ymmärtämään.
Olen usein ajatellut, että oman sotahistoria harrastukseni ympärillä on paljon hyvin erikoisia ihmisiä, lähinnä miehiä, joiden käytös on mielestäni outoa. Minä olen aina puhunut harrastuksestani hyvin varovasti, ja yrittänyt tuoda esiin pasifistisen suuntautumiseni. Määrätyissä joukoissa en koskaan kerro mitä harrastan, ja humalaisille ihmisille en myöskään asiasta puhu. Antikvariaateissa, ja sotahistoriaan liittyvissä tapahtumissa, törmää lähes aina kummalliseen porukkaan. Usein Päällystöopiston tai Sotahistoriallisen seuran tapahtumissa on mukana armeijan henkilökuntaa, joilla on virkavaatteet. Sitten paikalla on aina joku nuorehko mies, joka on tiukasti maastopuvun väreissä, ja maihinnousu saappaissa. Pää on kalju, tai tukka ajeltu lyhyeksi, ilme on tiukka ja hymytön.
En tarkoita, että kenenkään ulkomuoto kertoisi jo rikollisista ajatuksista. Joskus antikvariaateissa olen ajautunut juttusille, näiden poikien kanssa, ja olen huomannut sen, että puhuminen on heille äärettömän hankalaa. Usein heillä on joku puhevika, tai puhe on niin sekavaa, ettei siitä oikein löydy jujua. Yleensä he myös harrastavat fanaattisesti jotain tiettyä sotahistorian osaa, tai aselajia. Tyypillisin alue on Saksan osuus toisessa maailmansodassa, ja fasismi. Jos sotahistorian harrastusta yleistetään, niin varmaan ihmisille ensimmäisenä tulee mieleen Hitler ja natsit.
Miehille on aika tyypillistä, että he harrastavat jotain tiettyä aselajia, mutta tavallinen harrastaja ei ole fanaattinen. Miesten harrastuksessa on aika oleellinen osa teknisellä puolella, jokaisella on joku lempiaselaji. Itse olen paljon laajempi harrastuksessani. Aseiden tekniikka ei kiinnosta minua, ja tutkin kaikkia 1900-luvun sotia, toinen maailmansota ei ole minulle ollenkaan päällimmäisin.
Sen takia tätä kirjoitan, että olen havainnut harrastukseni vetävän puoleensa nuoria miehiä, joilla saattaa olla ongelmia, ja joita kiinnostaa väkivalta. Olen aina ollut hyvin valppaana, etten sekaantuisi mihinkään lieveilmiöön, tai fanaattisuuteen. Jos kuitenkin joskus sellaista havaitsen, en jätä asiaa oman onnensa nojaan, vaan teen sen mitä vastuullisen aikuisen kuuluukin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti