Olen aina seurannut mitä maailmassa tapahtuu ihmisoikeuksien suhteen, ja Pohjois-Korea on ollut aina maa joka sortaa omaa kansaansa. Olen kertonut aikaisemmissa blogeissani, että ensimmäinen heräämiseni ihmisoikeuksiin oli 70-luvulla, kun olin reilu 10v,silloin Kambodzassa tapahtui kansanmurha. En sen ikäisenä kyennyt millään käsittämään, että muu maailma tiesi, että Pol Pot tappoi miljoonia vankileireillä, eikä siihen kukaan puuttunut.
Sama tilanne jatkuu edelleen, nyt tiedetään, että Pohjois-Koreassa on ollut nälänhätä useaan kertaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Totalitäärinen diktatuuri on sulkenut miljoonia ihmisä vankileireille, joiden olosuhteet on epäinhimillisiä. Nälänhätä on tavallaan itseaiheutettu, koska maassa ei ole maatalouskoneita, eikä lannoitteita, mitään ei voi viljellä. Kaikki rahat käytetään asevoimien ylläpitoon, ja viimeisen mallinmukaiseen aseistukseen.
Luen tällä hetkellä kirjaa Pjongjangin akvaariot, joka on ensimmäin suomennettu kirja elämästä vankileirillä Pohjois-Koreassa. Kertojana on Kang Chol-Inwan niminen mies, joka on viettänyt 80-luvulla 10vuotta vankileirillä, ja vapauduttuaan loikannut Etelä-Koreaan. Kirjan tapahtumat kuulostavat täysin uskomattomilta, kansa on ihan mielivaltaisen diktatuurin armoilla. Hyvin harva selviää elävänä leireiltä, varsinkaan nykypäivänä, kun ruokaa ei riitä vapaudessakaan.
Kirjan päähenkilö joutui vankilaan perheensä kanssa, sen takia, että hänen isoisäänsä ei pidetty tarpeeksi kommunistisena, ja hänet oli vangittu. Perheen isoäiti oli kuitenkin läpikotaisin kommunisti, ja puoleen korkea arvoinen virkailija. Se ei heitä pelastanut paljoakaan, vaan siinä maassa koko suku joutuu kärsimään, jos joku suvusta tekee pienenkin rikkeen. Tosin tämä perhe pääsi oikeastaan helpolla, koska he saivat vain 10 vuoden leirituomion. Yleensä tuomiot ovat elinkautisia.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille, vaikka emme Suomesta käsin pysty asiaa paljon auttamaan, niin mielestäni ihmisen velvollisuus, on kuitenkin olla sulkematta silmiään ihmisoikeuksien loukkaamiselta.
Kirjoitin aiheesta myös Hämeen Sanomien blogissani nimeltään Yrittäjän ajatuksia. yrittajanajatuksia.blogit.hameensanomat.fi
Sama tilanne jatkuu edelleen, nyt tiedetään, että Pohjois-Koreassa on ollut nälänhätä useaan kertaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Totalitäärinen diktatuuri on sulkenut miljoonia ihmisä vankileireille, joiden olosuhteet on epäinhimillisiä. Nälänhätä on tavallaan itseaiheutettu, koska maassa ei ole maatalouskoneita, eikä lannoitteita, mitään ei voi viljellä. Kaikki rahat käytetään asevoimien ylläpitoon, ja viimeisen mallinmukaiseen aseistukseen.
Luen tällä hetkellä kirjaa Pjongjangin akvaariot, joka on ensimmäin suomennettu kirja elämästä vankileirillä Pohjois-Koreassa. Kertojana on Kang Chol-Inwan niminen mies, joka on viettänyt 80-luvulla 10vuotta vankileirillä, ja vapauduttuaan loikannut Etelä-Koreaan. Kirjan tapahtumat kuulostavat täysin uskomattomilta, kansa on ihan mielivaltaisen diktatuurin armoilla. Hyvin harva selviää elävänä leireiltä, varsinkaan nykypäivänä, kun ruokaa ei riitä vapaudessakaan.
Kirjan päähenkilö joutui vankilaan perheensä kanssa, sen takia, että hänen isoisäänsä ei pidetty tarpeeksi kommunistisena, ja hänet oli vangittu. Perheen isoäiti oli kuitenkin läpikotaisin kommunisti, ja puoleen korkea arvoinen virkailija. Se ei heitä pelastanut paljoakaan, vaan siinä maassa koko suku joutuu kärsimään, jos joku suvusta tekee pienenkin rikkeen. Tosin tämä perhe pääsi oikeastaan helpolla, koska he saivat vain 10 vuoden leirituomion. Yleensä tuomiot ovat elinkautisia.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille, vaikka emme Suomesta käsin pysty asiaa paljon auttamaan, niin mielestäni ihmisen velvollisuus, on kuitenkin olla sulkematta silmiään ihmisoikeuksien loukkaamiselta.
Kirjoitin aiheesta myös Hämeen Sanomien blogissani nimeltään Yrittäjän ajatuksia. yrittajanajatuksia.blogit.hameensanomat.fi
Kommentit
Lähetä kommentti