Olimme viikonloppuna Lappeenrannan balettijuhlilla. Olenhan aiemminkin kertonut, että rakastan balettia, ja yritän päästä katsomaan esityksiä mahdollisimman usein. Suomessa tilaisuuksia on aika vähän, ja ne on vaatimattomampia, kuin ulkomailla, mutta upeita siltikin.
Tämä oli toinen kerta, kun Lappeenrannan kaupunki järjesti balettijuhlat, aikaisemmin ne oli Imatralla, ja joskus Mikkelissäkin. Ilmeisesti ne ei tapahtumana ole kovinkaan kiinnostavia, koska tuntuu ettei mikään paikkakunta järjestä niitä pitkään. Nyt ainakin tuo lauantai illan näytös oli aivan täynnä. Olen myös siitä tyytyväinen, että mieheni on yhtä innostunut, kuin minäkin. Tämä on pakko kertoa, kun kaikki ystävättäreni ihmettelee miten miesparkani joutuu lähtemään balettiin. Nämäkin liput oli hän varannut minulle lahjaksi. Ja oli siellä muitakin miehiä, eikä kukaan ainakaan näyttänyt kärsivältä.
Illan esitys oli gaala missä oli useasta eri baletista pätkiä, ja niitä esitti monen maan balettiryhmät. Lähinnä Balttiasta, ja Ukrainasta, Jorma Uotinen oli ainoa suomalainen esiintyjä. Esitykset olivat henkeä salpaavia, on ihan ihmeellistä miten ihmisvartalo siihen pystyy. Se treenaamisen määrä on suunnaton, mitä nämä esitykset vaatii.
Kuitenkin Jorma Uotisen esitys oli illan paras, hän ei ehkä tanssillisesti ollut enää taitavin, mutta kokonaisuus oli henkeä salpaava. Esitys oli " Diiva" mikä on hänen jo 20-vuotta vanha ohjelmansa, ja moni on saattanut sen nähdä telvisiossa, tai Kansallisbaletissa. Nyt, kun näin sen livenä, niin hänen kunniotus nousi entisestään. Hänen vilpitön nöyryytensä kiitoksien aikana heijastui myös katsomoon.
Innostuin taas niin, että nyt on mentävä talven aikana katsomaan kaikki Kansallisbaletin esitykset, ja kiva olisi lähteä, vaikka Tallinnan Estoniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti