Tämä syysloma Edinburghissa oli varsinainen pikavisiitti, neljä päivää meni harvinaisen nopeasti. Koskaan aikaisemmin en ole näin paljoa hoitanut työasioita lomalla, kuin nyt.
Yleensä, kun olen lomalla laitan firman oven kiinni lähtiessäni ja hommat jää sinne. Mari on niin loistava työntekijä ettei koskaan tarvitse surra firman asioita, kun olen lomalla. Nyt vaan jäi niin paljon asioita tekemättä lähtiessä, kun nuo Yrittäjänaisten juhlat teettää minulle monenlaista kirjoitushommaa. Tietysti myös firmassa sattui isompi juttu, mitä Mari ei pystynyt yksin hoitamaan. Meidän nettisivut on jotenkin poistuneet käytöstä, asiakkaat olivat siitä jo kertoneet Marille ja nyt tilannetta yritetään korjata. Toisaalta enhän minäkään asialle mitään olisi osannut tehdä, vaikka Suomessa olisinkin. Nyt vaan kaikkien korjaushommien etsiminen jäi Marin harteille.Jos siis, ette pääse yrityksemme nettisivuille, niin yrittäkää loppuviikolla uudestaan, yritämme korjata tilanteen mahdollisimman pian.
Sitten tämä Edinburghin tunnelmat, tämä kaupunki on todella erilainen, kuin mikään muu käymäni suurkaupunki. Ihmeellinen kummitusmainen kaupunkikuva, paljon vanhoja, ihan mustuneita linnoja ja rakennuksia. Kaikki on todella vanhaa, Lontoossa on muutaman satavuotta vanhoja rakennuksia, mutta täällä on tuhat vuotta vanhoja. Maisemat ovat juuri niin vihreän raikkaita, kun olen aina kuvitellutkin Skotlannin olevan. Hotellimme lähellä on iso puistoalue, missä on upeita kukka istutuksia ja ruusuja, vaikka millä mitalla. Ihmettelimme myös, että puistossa on vanhoja kauniita puisia penkkejä, joissa on metalliset laatat missä lukee kuka ne on lahjoittanut. Suurin osa oli lahjoitettu 60-luvun alussa eli 50-vuotta sitten ja kaikki oli ehjiä ja siistejä. Eikä ollut tarvinnut köyttää ketjuilla maahan kiinni.
Muutenkin ihmiset ovat todella kohteliaita, melkeinpä liikaakin. Kaikki kyselee mistä me olemme. Kävimme ihanassa, vanhassa kotimuseossa George Housessa, joka oli aatelisperheen koti 1800-luvulta. Kaikissa huoneissa oli iäkäs rouva museovahtina ja jokainen kyseli samat asiat mistä tulemme, mitä kieltä puhumme, mitä pidämme Skotlannista. Oli jo ihan kiusallista, kun ei saanut katsella rauhassa, vaan piti koko ajan seurustella. Piti ihan lähteä nopeammin pois, kuin oli tarkoituskaan, kun ei jaksanut joka huoneessa selvittää taustaamme. Kaupoissa myyjiä oli ihmeen paljon ja he tarjosivat kohteliaasti apua.
Mieleenpainuvin kokemus oli tietysti tuo valokuvanäyttely 150-vuotta sotia valokuvina, mutta upein nähtävyys oli Kuningattaren palatsi Holyrood Palace. Se oli hyvin kaunis paikka, ja esillä oli ihania antiikkisia tavaroita, kauniita astioita, mattoja ja huonekaluja. Linna on auki yleisölle, kun Kuningatar ei ole paikalla ja aika harvoin hän taitaa Skotlannissa käydä.
Jos aika olisi sallinut, olisimme haluneet lähteä kaupungin ulkopuolelle Ylämaan järvialueelle ja katsomaan Loch Nessin hirviötä Nessietä. Se jäi nyt tulevaisuuteen, mutta onhan taas hyvä syy tulla joskus takaisin.
Yleensä, kun olen lomalla laitan firman oven kiinni lähtiessäni ja hommat jää sinne. Mari on niin loistava työntekijä ettei koskaan tarvitse surra firman asioita, kun olen lomalla. Nyt vaan jäi niin paljon asioita tekemättä lähtiessä, kun nuo Yrittäjänaisten juhlat teettää minulle monenlaista kirjoitushommaa. Tietysti myös firmassa sattui isompi juttu, mitä Mari ei pystynyt yksin hoitamaan. Meidän nettisivut on jotenkin poistuneet käytöstä, asiakkaat olivat siitä jo kertoneet Marille ja nyt tilannetta yritetään korjata. Toisaalta enhän minäkään asialle mitään olisi osannut tehdä, vaikka Suomessa olisinkin. Nyt vaan kaikkien korjaushommien etsiminen jäi Marin harteille.Jos siis, ette pääse yrityksemme nettisivuille, niin yrittäkää loppuviikolla uudestaan, yritämme korjata tilanteen mahdollisimman pian.
Sitten tämä Edinburghin tunnelmat, tämä kaupunki on todella erilainen, kuin mikään muu käymäni suurkaupunki. Ihmeellinen kummitusmainen kaupunkikuva, paljon vanhoja, ihan mustuneita linnoja ja rakennuksia. Kaikki on todella vanhaa, Lontoossa on muutaman satavuotta vanhoja rakennuksia, mutta täällä on tuhat vuotta vanhoja. Maisemat ovat juuri niin vihreän raikkaita, kun olen aina kuvitellutkin Skotlannin olevan. Hotellimme lähellä on iso puistoalue, missä on upeita kukka istutuksia ja ruusuja, vaikka millä mitalla. Ihmettelimme myös, että puistossa on vanhoja kauniita puisia penkkejä, joissa on metalliset laatat missä lukee kuka ne on lahjoittanut. Suurin osa oli lahjoitettu 60-luvun alussa eli 50-vuotta sitten ja kaikki oli ehjiä ja siistejä. Eikä ollut tarvinnut köyttää ketjuilla maahan kiinni.
Muutenkin ihmiset ovat todella kohteliaita, melkeinpä liikaakin. Kaikki kyselee mistä me olemme. Kävimme ihanassa, vanhassa kotimuseossa George Housessa, joka oli aatelisperheen koti 1800-luvulta. Kaikissa huoneissa oli iäkäs rouva museovahtina ja jokainen kyseli samat asiat mistä tulemme, mitä kieltä puhumme, mitä pidämme Skotlannista. Oli jo ihan kiusallista, kun ei saanut katsella rauhassa, vaan piti koko ajan seurustella. Piti ihan lähteä nopeammin pois, kuin oli tarkoituskaan, kun ei jaksanut joka huoneessa selvittää taustaamme. Kaupoissa myyjiä oli ihmeen paljon ja he tarjosivat kohteliaasti apua.
Mieleenpainuvin kokemus oli tietysti tuo valokuvanäyttely 150-vuotta sotia valokuvina, mutta upein nähtävyys oli Kuningattaren palatsi Holyrood Palace. Se oli hyvin kaunis paikka, ja esillä oli ihania antiikkisia tavaroita, kauniita astioita, mattoja ja huonekaluja. Linna on auki yleisölle, kun Kuningatar ei ole paikalla ja aika harvoin hän taitaa Skotlannissa käydä.
Jos aika olisi sallinut, olisimme haluneet lähteä kaupungin ulkopuolelle Ylämaan järvialueelle ja katsomaan Loch Nessin hirviötä Nessietä. Se jäi nyt tulevaisuuteen, mutta onhan taas hyvä syy tulla joskus takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti