Hämeen Sanomissa oli alkuviikolla juttua terveydenhuollosta ja vaitiolovelvoitteesta. Sairaala tekee joitain pistokokeita, joilla tarkistetaan, ettei kukaan työntekijä käy, vaan uteliaisuuttaan kenenkään potilastiedoissa. Pidän tätä erittäin tärkeänä, koska olen itse törmännyt valitettavan usein, että omia potilastietojani on ollut liian helposti nähtävissä, tai suorastaan puhuttu sivusuunsa.
Kiinnitän varmaankin tavallista enemmän huomiota näihin asioihin, koska omassa työssäni vaitiolo asiakkaan asioista on itsestään selvyys. Tähdennän sitä aina kaikille ketkä meillä koskaan on olleet työssä, ja asiakaskortistoihin ei pääse, kuin Mari ja minä. En ikinä haluasi, että meidän firmaamme pidettäisiin yleisenä tietotoimistona muiden ihmisten asioista, niin kuin joskus vitseissä puhutaan partureista. Sitoudun niin paljon asiakkaaseeni, ja arvostan heitä ihmisinä, etten koskaan pettäisi heidän luottamustaan.
Tietysti me Marin kanssa tunnemme asiakkaamme niin hyvin, että ei tutulle ihmiselle haluasi ikinä tuottaa mielipahaa juoruamalla. Sairaalat ovat niin isoja työpaikkoja, että siellä sattuu kaikenlaista. Olin kuitenkin todella närkästynyt, kun lääkäri tuttavani kertoi, että minun potilastietokansioni ajelehti erään kanslian pöydällä kaikkien luettavana. Tämä tapahtui 90-luvulla, ja muutama vuosi sen jälkeen eräs puolituttuni, sairaanhoitaja, kysyi joko se ja se vaiva on parempi, kun hän luki niistä potilastiedoistani. Siis ihminen jolla ei ollut mitää osaa hoidossani, oli vaan uteliaisuuttaan katsonut tietoni.
Voisin kertoa vielä monta juttua lisää, mutten viitsi lukijoitani vaivata. Olen kuitenkin ajatellut, että tekisin niistä joskus listan, miten monta tapausta on yhden ihmisen kohdalle tullut. Toisaalta on siis totta, että huomaan ne paremmin, kun itse teen tällaista työtä. Huomioin heti, kun havaitsen etten ikinä tekisi omille asiakkailleni noin.
Kiinnitän varmaankin tavallista enemmän huomiota näihin asioihin, koska omassa työssäni vaitiolo asiakkaan asioista on itsestään selvyys. Tähdennän sitä aina kaikille ketkä meillä koskaan on olleet työssä, ja asiakaskortistoihin ei pääse, kuin Mari ja minä. En ikinä haluasi, että meidän firmaamme pidettäisiin yleisenä tietotoimistona muiden ihmisten asioista, niin kuin joskus vitseissä puhutaan partureista. Sitoudun niin paljon asiakkaaseeni, ja arvostan heitä ihmisinä, etten koskaan pettäisi heidän luottamustaan.
Tietysti me Marin kanssa tunnemme asiakkaamme niin hyvin, että ei tutulle ihmiselle haluasi ikinä tuottaa mielipahaa juoruamalla. Sairaalat ovat niin isoja työpaikkoja, että siellä sattuu kaikenlaista. Olin kuitenkin todella närkästynyt, kun lääkäri tuttavani kertoi, että minun potilastietokansioni ajelehti erään kanslian pöydällä kaikkien luettavana. Tämä tapahtui 90-luvulla, ja muutama vuosi sen jälkeen eräs puolituttuni, sairaanhoitaja, kysyi joko se ja se vaiva on parempi, kun hän luki niistä potilastiedoistani. Siis ihminen jolla ei ollut mitää osaa hoidossani, oli vaan uteliaisuuttaan katsonut tietoni.
Voisin kertoa vielä monta juttua lisää, mutten viitsi lukijoitani vaivata. Olen kuitenkin ajatellut, että tekisin niistä joskus listan, miten monta tapausta on yhden ihmisen kohdalle tullut. Toisaalta on siis totta, että huomaan ne paremmin, kun itse teen tällaista työtä. Huomioin heti, kun havaitsen etten ikinä tekisi omille asiakkailleni noin.
Kommentit
Lähetä kommentti