Asiakaspalvelu on minulle hyvin mieleistä ja on tosi kiva kohdata erilaisia ihmisiä. Olen työvuosieni aikan oppinut paljon ihmisestä ja myös itsestäni. Yksi reagointitapa asiakkailla pistää kuitenkin mietityttämään enkä ole oppinut sitä ymmärtämään. Silloin, kun on kysymys hyvin vakavasta iho-ongelmasta esimerkiksi ihosyöpäepäilystä, tai atooppisesta ihottumasta asiakkaat eivät ota minua vakavasti, tai eivät jotenkin kuule mitä minä sanon. Näitä tapauksia ei ole kuin kourallinen, mutta aina se jää pohdituttamaan. Eräs asiakkaani on käynyt minulla vuosia 2-3 kertaa vuodessa ja on aivan ihana ihminen ja häntä on kiva tavata. Hänellä on niin kuiva ja atooppinen iho, että se on viittä vaille vereslihalla ja rikki. Näin on ollut vuosikausia. Alkuun puhuin hänelle jatkuvasti siitä, että ihoa on suojattava auringolta ja pakkaselta ja kosteutettava muutenkin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ihan, kun hän ei kuulisikaan neuvojani. Aina hän sanoo ettei ota koskaan aurinkoa, mutta kuitenkin hän on ulkona puutarhahommissa kaiken kesää ja talvella laskettelemassa . Iho on ihan täynnä verenpurkaumia, pigmenttiläiskiä ja hilseileviä ohentuneita läiskiä ja iho ihan kiiltää kuivuudesta. Sitä en tarkoita, että hänen pitäisi meillä juosta kasvohoidossa enemmän, tai ostaa tuotteita, mutta edes Nivea auttaisi jo paljon.
Toinen tapaus hiukan pahoitti mieltänikin, kun olin toiselle pitkäaikaiselle asiakkaalle sanonut pari vuotta kasvohoidon yhteydessä, että hänen pitäisi mennä lääkärille. Poskessa oli verta vuotava iso luomi, joka näyttikin jo pahan laatuiselta. Hän aina vastasi, että on hän näyttänytkin ja lääkärit sanoo ettei se ole mikään paha juttu. Sitten keväällä hän tuli käymään ja kertoi, että hänen poskessaan oli leikattu melanooma talvella. Hän myös ystävällisesti huomautti, että olisi toivonut minun puuttavan asiaan jo aiemmin, kun hän kävi hoidoissa. Hän myöskin neuvoi, että jos vielä toisilla asiakkailla näen samanlaista siitä pitää heti asiakkaalle sanoa. Hiukan yritin änkyttää, että minähän olen sanonut. Enkä vaan yhtä tai kahta kertaa, vaan olin puhunut siitä ainakin kaksi vuotta aina, kun hän kävi hoidossa. Otin kuitenkin moitteen hiljaa vastaan koska joku erikoinen mykkyrä ihmisen mielessä käy, kun hän ei halua kuulla neuvojani. En tiedä onko niin ahdistavaa ajatella, että saattaisi ollakin jotain vakavaa sairautta ja on helpompi asia sulkea pois. Jokin psyykkinen suojamekanismi siinä on, koska se on sattunut minulle niin usein, ettei se voi olla pelkkää sattumaa.
Toinen tapaus hiukan pahoitti mieltänikin, kun olin toiselle pitkäaikaiselle asiakkaalle sanonut pari vuotta kasvohoidon yhteydessä, että hänen pitäisi mennä lääkärille. Poskessa oli verta vuotava iso luomi, joka näyttikin jo pahan laatuiselta. Hän aina vastasi, että on hän näyttänytkin ja lääkärit sanoo ettei se ole mikään paha juttu. Sitten keväällä hän tuli käymään ja kertoi, että hänen poskessaan oli leikattu melanooma talvella. Hän myös ystävällisesti huomautti, että olisi toivonut minun puuttavan asiaan jo aiemmin, kun hän kävi hoidoissa. Hän myöskin neuvoi, että jos vielä toisilla asiakkailla näen samanlaista siitä pitää heti asiakkaalle sanoa. Hiukan yritin änkyttää, että minähän olen sanonut. Enkä vaan yhtä tai kahta kertaa, vaan olin puhunut siitä ainakin kaksi vuotta aina, kun hän kävi hoidossa. Otin kuitenkin moitteen hiljaa vastaan koska joku erikoinen mykkyrä ihmisen mielessä käy, kun hän ei halua kuulla neuvojani. En tiedä onko niin ahdistavaa ajatella, että saattaisi ollakin jotain vakavaa sairautta ja on helpompi asia sulkea pois. Jokin psyykkinen suojamekanismi siinä on, koska se on sattunut minulle niin usein, ettei se voi olla pelkkää sattumaa.
Kommentit
Lähetä kommentti