Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää! Keskikesän juhla on juhlittu ja on aika palata arkeen ja työelämään. Minulla oli hieman erilainen juhannus, kuin yleensä koska pidin kesäloman viime viikolla. Lähdimme tiistaina Lontooseen ja palasimme eilen. Käytimme taas Ryanairin halpalentoa Turusta Stantedin kentälle. Hiukan pelkäsimme mihin korpeen joudumme, kun Stantedin kenttä on niin kaukana Lontoosta. Se olikin tosi sujuva reitti Lontooseen, kun lentokentän alta lähti juna Liverpool Street Stationille. Matka kesti kolme varttia ja maksoi kympin verran hengeltä yhteen suuntaan. Tämä Lontoon reissu oli ihan pyhitetty sotahistoria harrastukselleni ja olin haaveillut siitä jo pitkään. Lontoon sotamuseot on Euroopan parhaita ja niitä on monta. Ensimmäinen sotamuseo elämässäni oli juuri tämä Lontoon Imperial war museum, jossa kävin viitisentoista vuotta sitten.
Minulla oli kunnianhimoinen tavoite käydä neljässä sotamuseossa kolmessa päivässä, mutta voimat loppui kesken ja puolet jäi käymättä. Toisaalta nuo kaksikin museota antoi niin paljon ajateltavaa, että työstän niitä pitkän aikaa. Laajin sotamuseo on Imperial war museum, joka kattaa hyvin perusteellisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan ja kaikki toisen maailmansodan jälkeiset konfliktit joihin britit ovat osallistuneet. Museota oli huomattavasti modernisoitu tuon viime käyntini jälkeen. Tietotekniikkaa oli nyt käytetty hyödyksi tosi loistavasti. Muutamilla osastoilla oli kymmeniä tietokoneita joista sai esillä olevaan näyttelyyn runsaasti lisätietoa. Tietoa oli, niin paljon, että meillä meni koko päivä tässä yhdessä paikassa. Onneksi siellä oli ihan tasokas kahvila mihin pääsimme välillä syömään. Meidän onneksemme museossa ei ollut paljoakaan kävijöitä, niin pystyimme aivan rauhassa keskittymään omiin kiinnostuksen kohteisiin.
Museon ylimmässä kerroksessa oli erinomainen holokaustista kertova osasto. Ainoastaan Berliinissä olen nähnyt perinpohjaisemman selvityksen juutalaisten kansan murhasta. Itselleni tuo aihe on niin selvä ettei siinä osastolla mennyt aikaa kovinkaan paljoa, mutta aiheesta, vain vähän tietävälle osasto selkeyttäisi tämän historian vaiheen perusteellisesti. Suosittelen jokaiselle käyntiä siellä. Tämän päivän rasistikeskusteluihin tulee täysin uusi näkökulma, kun näkee mihin pahuuten ihan tavallinen ihminen pystyy toista ihmistä kohtaan. Museon pohjakerroksessa oli laaja osasto ensimmäiselle ja toiselle maailmansodalle. Ensimmäisen maailman sodan kauhut tuli selkeästi koettua, koska siellä oli varsin todentuntuinen juoksuhauta yleisöä varten. Parin kymmenen metrin matka lähes pimeässä juoksuhaudassa tykkien pauhatessa ja sotilaiden huutaessa antoi pienen väläyksen siitä mitä sodan kauhu voisi olla.
Minulle mielenkiintoisin asia oli, että museossa oli esillä saksalaisten superase V2 ja V1. Ne olivat ensimmäisiä ohjuksia ja Saksa ampui niitä tuhansia sodan loppuvaiheessa Lontooseen. Jos tämä ase olisi valmistunut parikin vuotta aiemmin sodan lopputulos olisi ollut aivan varmasti erilainen. Muutenkin minua kiinnostaa kovasti tuo ns. Blitz vaihe 1940-1941, kun Saksa yritti pommituksilla saada brittejä antautumaan. Ensimmäistä kertaa sotien historiassa siiviiliväestö joutui tulilinjalle ja naisten ja lasten oli selviydyttävä tavallisesta elämästä rintama olosuhteissa. Tosin liittoutuneet teki aivan saman Saksan kaupungeille ja RAF pommitti monet vanhat saksalaiset kaupungit melkein maantasalle.
Nimenomaan tämä siviileiden ja tavallisten ihmisten selviytyminen sodan kauhuissa on minulle se suurin mielenkiinnon aihe. Kysyn yhtenään itseltäni, että miten ihmeessä ihminen voi olla niin julma ja raaka toiselle ihmiselle.
Syksyn aikana olen lukenut monia kenraalien elämäkertoja ja ihan ihmettelen mikis en ole aikaisemmin kiinnittänyt enempää huomiota Rudolf Waldeniin. Onkohan niin, että hän on ollut niin voimakkaasti mukana kaikissa Suomen sodan vaiheissa, että hän on jo itsestään selvyys. Mielestäni hän on vaikuttanut Suomen sotimiseen ja torjuntavoittoon ihan yhtä paljon, kuin Mannerheim. Rudolf Walden syntyi Helsingissä 1878 suomenruotsalaiseen pikkuporvarisperheeseen. Rudolf oli ongelmaoppilas koulussa ja ei kunnolla selvinnyt luokaltaan. Vanhemmat päättivät lähettää hänet Haminan kadettikouluun. Se oli aivan oikea päätös, koska kadettikoulussa Rudolfin lahjakkuudet pääsi esiin. Hän oli luonnon lahjakkuus matematiikassa ja sotataktiikassa, nuoresta iästä huolimatta hän oli poikkeuksellisen looginen ja hyvä organisoija. Nopea oppisena, ahkera ja älykkäänä poikana hän oli luokkansa parhainmistoa. Kadettikoulun päätyttyä vuonna 1900 Walden halusi Suomen Kaartin palvelukseen, eikä Venäjälle ja niin se...
Kommentit
Lähetä kommentti