Meikkaamisessa on vain mielikuvitus rajana

Monen asiakkaan kanssa on tullut juttua siitä miten hankalaksi oma äiti saattaa vanhemmiten heittäytyä. Persoonallisuus muuttuu ja muisti tekee kepposia. Jutut nostaa aina mieleeni, että mitenhän minun käy oman äitini kanssa. Meillä on tasan kaksikymmentä vuotta ikäeroa ja tässä vaiheessa elämää se oikeastaan ei tunnukaan. Äitini on ollut aina hyvin erikoinen taiteilijapersoona, että uskon ettei hänen kanssaan tule helppoa olemaan vanhemmiten. Elämäntyönsä hän on tehnyt kahvilanmyyjänä, mutta taideharrastukset ovat olleet enemmän hänen lajinsa. Omaisiaan ei ole tapana kehua, mutta minun on pakko myöntää, että hän tekee upeita savitöitä, tiffannylasitöitä ja monenlaisia muita taideteoksia. Hän on sieluaan myöten boheemi ja se kyllä näkyy päällekin päin. Pukeutuminen on välillä sen verran eksoottista, että mieheni kauhistelee ettei kai anoppi meinaa lähteä noissa vaatteissa kaupungille. Äitini vakio valituksen aihe on ollut se, että miksi häntä on rankaistu niin konservatiivisella tyttärellä, kuin minä olen.

Talvella hän yksi päivä poukkasi hoitolaan toimittamaan jotain asiaansa ja huomasin, että hänen kulmakarvat oli siniset. Huomautin hänelle, että olet vahingossa laittanut sinistä kajalkynää kulmakynän sijasta. Hän totesi ettei se ole mikään vahinko ollut vaan hän halusi siniset kulmakarvat. Minä tietysti kauhistelin, ettei sellaista saa tehdä ei kulmakarvat voi olla siniset ja hain vielä Marinkin todistelemaan asiaa. Äitini mulkoili meitä hetken ja sanoi, että näyttäkää hänelle sellainen kirja missä lukee laki joka kieltää maalaamasta kulmakarvoja siniseksi. Sitten seurasi pitkä saarna meidän mielikuvituksen puutteesta. Mitäpä tuohon enää voi sanoa, jos joku haluaa siniset kulmakarvat, niin ei sitä todellakaan kukaan voi kieltää.