Kävin juuri äsken viemässä arpajaisvoittoja Kissakoti Kattilan myyjäisiä varten jotka on sunnuntaina 17.2-13 kello 11-15. Kattila on aivan ihana paikka siellä viihtyisi, vaikka kuinka kauan katselemassa kissojen puuhia. Nyt Kattilassa oli oikein hyvä tilanne siellä ei ollut, kuin kuutisenkymmentä kissaa. Kaikkihan siellä ei odota uutta kotia, vaan noin kolmisenkymmentä pitää vakio kotinaan Kattilaa.
Kattilan henkilökunta kertoi, että kesyjen kissojen on hyvin helppo saada koti itselleen. Jos kissa on kesy ja sosiaalinen se ei ehdi viikkoa kauempaa Kattilassa olla. Pennut varataan myös heti ja nyt ei edes ollut yhtään poikuetta, joka olisi syntynyt Kattilassa. Ehkä ihmiset kuitenkin leikkauttaa tyttökissatkin jo yleisemmin, koska odottavia emokissoja ei enää niin paljon ole kuin ennen. Nyt siis kotia vailla olisi kolmisenkymmentä aikuista hiukan arkaa ja ujoa kissaa.
Tiedän, että aran aikuisen kissan kesyttämisessä saattaa mennä useampi vuosi, olenhan koko ikäni ollut kissojen kanssa tekemisissä. Lapsiperheessä tuollainen arka ja traumatisoitunut kissa ei välttämättä viihdy ja siitä ei ole seuraksi lapsille. Rauhallisessa aikuisten ihmisten kodissa ujompikin kissa kokee turvallisuutta ja saattaa kesyyntyä nopeastikin. Pitää, myös siihen varautua ettei kissa ehkä kesyynny kunnolla koskaan. Jo kissaa ottaessa pitää ajatella, että se ei toimi ihmisen mielen mukaan. Minusta on törkeää palauttaa kissaa takaisin sillä perusteella ettei se ollutkaan sellainen, kun omistaja olisi halunnut.
Käykää katsomassa ensi sunnuntaina millaisia ihani persoonia Kattilassa on. Talon vakio asukkaista Poika ja Nuppu olivat hiukan sotajallalla. Nuppu yritti selvästi haastaa riittaa. Arska oli ihan oma kiukkuinen itsensä. Se alkoi heti kiroilemaan, kun näki naamani. Mainion naama oli pyöristynyt entisestään ja voi miten sitä väsytti omassa pienessä kissamökissään.
Kattilan henkilökunta kertoi, että kesyjen kissojen on hyvin helppo saada koti itselleen. Jos kissa on kesy ja sosiaalinen se ei ehdi viikkoa kauempaa Kattilassa olla. Pennut varataan myös heti ja nyt ei edes ollut yhtään poikuetta, joka olisi syntynyt Kattilassa. Ehkä ihmiset kuitenkin leikkauttaa tyttökissatkin jo yleisemmin, koska odottavia emokissoja ei enää niin paljon ole kuin ennen. Nyt siis kotia vailla olisi kolmisenkymmentä aikuista hiukan arkaa ja ujoa kissaa.
Tiedän, että aran aikuisen kissan kesyttämisessä saattaa mennä useampi vuosi, olenhan koko ikäni ollut kissojen kanssa tekemisissä. Lapsiperheessä tuollainen arka ja traumatisoitunut kissa ei välttämättä viihdy ja siitä ei ole seuraksi lapsille. Rauhallisessa aikuisten ihmisten kodissa ujompikin kissa kokee turvallisuutta ja saattaa kesyyntyä nopeastikin. Pitää, myös siihen varautua ettei kissa ehkä kesyynny kunnolla koskaan. Jo kissaa ottaessa pitää ajatella, että se ei toimi ihmisen mielen mukaan. Minusta on törkeää palauttaa kissaa takaisin sillä perusteella ettei se ollutkaan sellainen, kun omistaja olisi halunnut.
Käykää katsomassa ensi sunnuntaina millaisia ihani persoonia Kattilassa on. Talon vakio asukkaista Poika ja Nuppu olivat hiukan sotajallalla. Nuppu yritti selvästi haastaa riittaa. Arska oli ihan oma kiukkuinen itsensä. Se alkoi heti kiroilemaan, kun näki naamani. Mainion naama oli pyöristynyt entisestään ja voi miten sitä väsytti omassa pienessä kissamökissään.
Varmaan saan vihat niskaani, kun uskaltaudun esittämään seuraavanlaisenkin mielipiteen.
VastaaPoistaJos kiinniotettu kissa on kovin arka (mahdollisesti arkuuden lisäksi laiha/huonokuntoinen/vaivainen), miksi kissa pidetään hengissä ja etsitään mahdollisesti kymmenenkin vuotta uutta sopivaa kotia?
Väitän ettei arka kissa nauti elämästään. Monasti arka kissa ei uskalla edes hiekkalaatikolla käydä ja ei siitä syystä ole sisäsiisti (mitä kissa luontaisesti on).
Itse rakastan kissoja ja meidän karvapallerot saa pitää meidän perheen ihmisiä "palvelijoinaan".
En henkilökohtaisesti usko kissan kärsivän asiallisesta lopetuksesta. Mutta mielestäni kovin arka kissa kärsii, kun se joutuu vuosikymmenenkin verran joka päivä ylittämään itsensä, jotta uskaltautuu syömään, hiekkavadille tai alistuu ihmisen kosketukselle.
Toisaalta lähes villikissan tavoin käyttätyvä kissa kotiutuu 2-3kk:ssa ja pystyy ainakin näyttelemään kesyyntymistä. Joten vuosien "kesytyssessiot", ovat tapauskohtaisesti kyseenalaisia.
Toisaalta sellanen arkuus, jota kissa osoittaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan on eri asia kuin tämä kaikkia ja kaikkea kohtaan osoitettu arkuus.
Olen pahoillani jos "julma" etanasia mielipiteeni loukkaa.