maanantai 12. joulukuuta 2011

Kenraali ja talousnero Rudolf Walden

Syksyn aikana olen lukenut monia kenraalien elämäkertoja ja ihan ihmettelen mikis en ole aikaisemmin kiinnittänyt enempää huomiota Rudolf Waldeniin. Onkohan niin, että hän on ollut niin voimakkaasti mukana kaikissa Suomen sodan vaiheissa, että hän on jo itsestään selvyys. Mielestäni hän on vaikuttanut Suomen sotimiseen ja torjuntavoittoon ihan yhtä paljon, kuin Mannerheim.

Rudolf Walden syntyi Helsingissä 1878 suomenruotsalaiseen pikkuporvarisperheeseen. Rudolf oli ongelmaoppilas koulussa ja ei kunnolla selvinnyt luokaltaan. Vanhemmat päättivät lähettää hänet Haminan kadettikouluun. Se oli aivan oikea päätös, koska kadettikoulussa Rudolfin lahjakkuudet pääsi esiin. Hän oli luonnon lahjakkuus matematiikassa ja sotataktiikassa, nuoresta iästä huolimatta hän oli poikkeuksellisen looginen ja hyvä organisoija. Nopea oppisena, ahkera ja älykkäänä poikana hän oli luokkansa parhainmistoa. Kadettikoulun päätyttyä vuonna 1900 Walden halusi Suomen Kaartin palvelukseen, eikä Venäjälle ja niin se myös järjestyi. Montaa vuotta hän ei ehtinyt armeijassa olemaan, kun voimakas venäläistämis politiikka alkoi näkyä myös armeijassa. Walden ei halunut olla mukana siinä, vaan erosi työstään yliluutnanttina.

Kyvykkäänä miehenä hän pääsi nopeasti Venäjälle erään suomalaisomisteisen paperitehtaan talousosastolle. Siitä alkoi hänen uransa talousmiehenä ja hän alkoi luomaan pohjaa vauraudelleen. Kun Suomi itsenäistyi 1917 Walden oli kuuden lapsen isä ja omisti Simpeleellä kokonaisen paperitehtaan ja osia monista muista tehtaista. Kun Suomen vapaussota alkoi 1918, Walden sanoi vaimolleen, että isänmaa kutsuu häntä niin voimakkaasti ettei hän voi olla osallistumatta itsenäisyystaisteluun. Vapaussota oli jo ehtinyt muuttua sisällissodaksi ennen, kuin Walden ilmoittautui valkosten joukkojen johtajalle Mannerheimille.

Waldenin nopea organisointi kyky auttoi valkoiset voittoon, Walden loi ruokahuollon, hommasi talvivarusteet ja osti ja jakoi aseet. Siitä tuli pohja Suomen itsenäiselle armeijalle. Waldenin nousu armeijassa oli ilmiömäinen, hän aloitti yliluutnanttina ja vuoden päästä hän oli jo kenraali. Rauhan tultua toukokuussa 1918 Walden jäi auttamaan Mannerheimia, josta tuli valtionhoitaja ja toimi yhdysmiehenä puolustusvoimain ja hallituksen välillä. Walden oli myös yhtenä neuvottelijana mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920.

Walden palasi perheensä luokse 1919 keväällä ja lupasi vaimolleen ettei enää tee "yleisiä töitä". Tämä lupaus ei pitänyt, Suomen onneksi. Koko 20-30-luvun Walden toimi paperitehtaiden johtamisen rinnalla erilaisissa puolustuslaitoksen tehtävissä. Kun Suomeen perustettiin1930-luvun alussa puolustusvaliokunta, jota johti Mannerheim oli Walden siinä erittäin voimakkaasti mukana. Armeijan kaikki muutokset 30-luvulla lähtivät Mannerheimin, Waldenin ja Airon suunnitelmista. Talvisodan syttyessä Walden toimi Mannerheimin luottomiehenä Päämajan ja hallituksen välissä. Talvisodan rauhanneuvotteluissa hän oli myös mukana.

Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Waldenista tehtiin puolustusministeri, jota virkaa hän hoiti koko jatkosodan ajan. Päivällä hän oli kenraali ja yöllä hän oli yhteydessä tehtaisiinsa ja päätti niiden tehtävistä. Hän menetti myös kaksi poikaansa jatkosodassa ja varmaan oman terveytensäkin. Hän uhrasi isänmaalleen todella paljon. Mannerheimin ottaessa presidentin tehtävät elokuussa 1944 hän olisi halunnut Waldenista pääministerin, joka olisi johtanut Suomen rauhan valtuuskuntaa. Walden kieltäytyi ja jatkoi puolustusministerinä. Pääministeriksi tuli Antti Hakcell ja hänen johdollaan lähdettiin rauhan neuvotteluihin Venäjälle. Hakcell sai kuitenkin matkalla sydäninfarktin ja vetovastuu siirtyi kuitenkin Waldenille. Walden on siis ollut mukana kaikissa Suomen rauhanneuvotteluissa ja miten vähän suuri yleisö hänestä tietää. Walden jatkoi vielä rauhan tultua puolustusministerinä, mutta sai pahan aivoinfarktin 1946 ja kuoli alle seitsemänkymppisenä.

Hänen velvollisuutensa isänmaataan kohtaan oli esimerkillinen. Olisi ollut hienoa tavata hänet joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti