Anteeksi hyvät lukijani, kun olen laiminlyönnyt teitä muutaman päivän ajan. Rohkenin pitää vielä yhden lomaviikon näin ennen joulua ja se oli viime viikko. Olin myös niin laiska ja lomatunnelmissa etten muutamaan päivään edes postannut tänne blogiin. Lupaan ettei se tule kauhean usein toistumaan.
Olen aina ollut mukavuuden haluinen ja laiska ja pitänyt lomia enemmän, kuin yrittäjät yleensä. En todellakaan jaksa työssäni ellei ole lomia ja aikoja jolloin lataa akkujaan. Nykyään tarvitsen vuoden aikana 3-4 viikkoa loma, jotta pysyn työkuntoisena. Teen samoin, kuin yrittäjät yleensäkin, että lähden lomalle ulkomaille. Viikonkin loma virkistää paljon, kun sen on ihan poissa normaaliolosta. Viime viikolla oli vuorossa halpamatka Teneriffalle, Puerto de la cruziin. Olin käynyt viimeksi siellä noin kaksikymmentävuotta sitten ja varmaan menee taas toiset kaksikymmentävuotta, että menen uudestaan.
Taas kertaalleen huomasin ettei "aurinkolomat" ole minua varten. Aurinko ja uima-altaat on minun kohdallani helmiä sioille. Nautin valoisuudesta, mutta muuten altaalla löhöily ei virkistä minua ja onneksi puolisoni on saman sorttinen. Minulla on tarve hengenravintoon, haluan käydä taidenäyttelyissä, museoissa ja mennä illalla konserttiin tai teatteriin. Näitähän ei Kanarian saarilta oikeastaan löydy, joten koin, että loma jäi hiukan vailinaiseksi. Onneksi olimme varautuneet kirjapinkkaan ja ruuasta nautiskelu onnistui Kanarialla loistavasti. Aina on myös ihana todeta, että viikon poissaolon jälkeen alan jo kaivata töihin. Se tuntuu kivalta, koska niin moni on tyytymätön työhönsä tai ammattiinsa. Sen verran tuo lomaviikko virkisti, että taas tarttuu innolla työhön ja uusiin asioihin. Kun on hetken poissa arkirutiineista alkaa luovuuskin laukata.
Olen aina ollut mukavuuden haluinen ja laiska ja pitänyt lomia enemmän, kuin yrittäjät yleensä. En todellakaan jaksa työssäni ellei ole lomia ja aikoja jolloin lataa akkujaan. Nykyään tarvitsen vuoden aikana 3-4 viikkoa loma, jotta pysyn työkuntoisena. Teen samoin, kuin yrittäjät yleensäkin, että lähden lomalle ulkomaille. Viikonkin loma virkistää paljon, kun sen on ihan poissa normaaliolosta. Viime viikolla oli vuorossa halpamatka Teneriffalle, Puerto de la cruziin. Olin käynyt viimeksi siellä noin kaksikymmentävuotta sitten ja varmaan menee taas toiset kaksikymmentävuotta, että menen uudestaan.
Taas kertaalleen huomasin ettei "aurinkolomat" ole minua varten. Aurinko ja uima-altaat on minun kohdallani helmiä sioille. Nautin valoisuudesta, mutta muuten altaalla löhöily ei virkistä minua ja onneksi puolisoni on saman sorttinen. Minulla on tarve hengenravintoon, haluan käydä taidenäyttelyissä, museoissa ja mennä illalla konserttiin tai teatteriin. Näitähän ei Kanarian saarilta oikeastaan löydy, joten koin, että loma jäi hiukan vailinaiseksi. Onneksi olimme varautuneet kirjapinkkaan ja ruuasta nautiskelu onnistui Kanarialla loistavasti. Aina on myös ihana todeta, että viikon poissaolon jälkeen alan jo kaivata töihin. Se tuntuu kivalta, koska niin moni on tyytymätön työhönsä tai ammattiinsa. Sen verran tuo lomaviikko virkisti, että taas tarttuu innolla työhön ja uusiin asioihin. Kun on hetken poissa arkirutiineista alkaa luovuuskin laukata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti