Talvipäivänseisaus eli valoa pimeyteen

Tänään on talvipäivänseisaus, olemme siis ohittaneet vuoden pimeimmän ajan ja nyt mennään taas kevään suuntaan. Myönnän olevani helpottunut tuntuu, että elämään on astunut taas toivo, kun tietää että mennään parempaan suuntaan.

Tänä syksynä olen poikkeuksellisen paljon keskustellut asiakkaiden kanssa pimeydestä ja masennuksesta. Voi olla, että olen itsekin keskittynyt aiheeseen enemmän, koska koen selvästi, että iän myötä aikaansaamattomuus pahenee pimeyden myötä. En voi itse sanoa kärsiväni masennuksesta, se ei ehkä ole luonteelleni ominaista, mutta huomaan olevani paljon väsyneempi ja mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä. Onneksi itse pystyn järjestämään elämäni sen mukaan, että voin kuunnella elimistöäni ja en sitten tee mitään ylimääräistä. Annan olla siivoamatta ja puunaamatta, makaan sohvalla ja luen. Jos kaaos häiritsee puolisoani, niin hän voi aivan vapaasti siivota, en minä sitä kiellä.

Tieteellisesti on jo monta kertaa todistettu, että pimeä vuodenaika saattaa masentaa ja tiedän, että useampikin asiakkaani joutuu turvautumaan mielialalääkkeisiin. Tästä tuleekin mieleen, että teenkin tuonnempana kirjoituksen mielialalääkkeiden vaikutuksesta ihoon. Masennus ei ole leikin asia ja silloin ollaan jo pitkällä paranemisen tiellä jos osataan hakeutua lääkäriin ja hankkia lääkitys.

Nyt, kun joulusta päästään, niin parin viikon päästä huomaa jo selvästi aamulla, että päivät on pidemmät. Vielä kun saamme lunta ja pakkasta näyttää maailma ihan toiselta. Nauttikaamme kevään ja joulun tulosta!