Tämän Tapaninpäivän muistan varmasti lopun ikääni, koska istuimme koko päivän taskulampun valossa lukemassa. Tapaninpäivän myrsky katkaisi sähköt todella monessa paikkaa Hämeessä ja Pirkanmaalla. Sehän ei ole mikään ihme, että kotoani menee sähköt, koska asumme aivan Janakkalan sivukylillä ja metsän ympäröimänä. Se vaan on harvinaista, että sähkökatko kestää näin kauan, sähköt katkesivat Tapaninpäivänä noin puolenpäivän aikoihin. Nyt kun lähdin työhön oli kaikki pimeänä edelleen ja nettitietojen mukaan sähköt saattaa tulla tänään tiistaina klo 14.00.
Meillä on vielä se ikävä puoli, että emme kuulu kunnallistekniikan alueeseen ja meillä on oma porakaivo ja sähkölämmitys. Jäämme siis myös ilman vettä ja lämpöä, mutta onneksi on näin lämmin ilma, en ainakaan viime yönä vielä palellut. Edellisen kerran, kun oli pitkä sähkökatkos niin se oli Janikamyrskyn aiheuttama, silloin olimme ilman sähköä torstai illasta maanantai aamuun.
Ihmiselle tekee ihan hyvää pieni muistutus ettei kaikkea voi hallita. Meidän perhe pärjää ihan hyvin, koska ei ole lapsia, eikä vanhuksia eikä karjaa. Ymmärrän hyvin, että ne paikat missä on hätä pitää korjata ensin. Tietysti on vähän hankalaa saada aikaa kulumaan, mutta saimme kynttilöistä niin paljon valoa, että näimme lukea. Olisin muutenkin lukenut Tapaninpäivän ettei suunnitelmani erityisesti muuttunut. Harmittelen vaan, kun otsalamppu olisi ollut erinomainen lukulamppu, mutta eihän niitä siihen hätään taas löytynyt mistään. Toinen harmin aihe on ruuat, jouluruokia oli jääkaappi pullollaan, mutta ainakin kinkku tuli pelastettua parvekkeelle. Toivottavasti pakastin ei ehtinyt sulaa, mutta sillekään ei sitten mitään voi. Janikamyrskyn aikaan pakastin kyllä suli ja vein yhdeksän muovikassillista ruokaa roskiin.
Kissat myös oli hiukan ihmeissään, että mikä taskulamppu leikki meillä on menossa. Niiden kanssa ei kylmä tule, koska viime yönä kaikki kolme nukkui vieressämme ja ne vasta ihania lämpöpattereita on.
Meillä on vielä se ikävä puoli, että emme kuulu kunnallistekniikan alueeseen ja meillä on oma porakaivo ja sähkölämmitys. Jäämme siis myös ilman vettä ja lämpöä, mutta onneksi on näin lämmin ilma, en ainakaan viime yönä vielä palellut. Edellisen kerran, kun oli pitkä sähkökatkos niin se oli Janikamyrskyn aiheuttama, silloin olimme ilman sähköä torstai illasta maanantai aamuun.
Ihmiselle tekee ihan hyvää pieni muistutus ettei kaikkea voi hallita. Meidän perhe pärjää ihan hyvin, koska ei ole lapsia, eikä vanhuksia eikä karjaa. Ymmärrän hyvin, että ne paikat missä on hätä pitää korjata ensin. Tietysti on vähän hankalaa saada aikaa kulumaan, mutta saimme kynttilöistä niin paljon valoa, että näimme lukea. Olisin muutenkin lukenut Tapaninpäivän ettei suunnitelmani erityisesti muuttunut. Harmittelen vaan, kun otsalamppu olisi ollut erinomainen lukulamppu, mutta eihän niitä siihen hätään taas löytynyt mistään. Toinen harmin aihe on ruuat, jouluruokia oli jääkaappi pullollaan, mutta ainakin kinkku tuli pelastettua parvekkeelle. Toivottavasti pakastin ei ehtinyt sulaa, mutta sillekään ei sitten mitään voi. Janikamyrskyn aikaan pakastin kyllä suli ja vein yhdeksän muovikassillista ruokaa roskiin.
Kissat myös oli hiukan ihmeissään, että mikä taskulamppu leikki meillä on menossa. Niiden kanssa ei kylmä tule, koska viime yönä kaikki kolme nukkui vieressämme ja ne vasta ihania lämpöpattereita on.
Kommentit
Lähetä kommentti