Nyt, kun keskusteluun nousi nämä eläinkokeet ja eläinten suojelu asiat aloin miettiä miten paljon niissä on tapahtunut muutoksia. Tämän minun kolmekymmenvuotisen työelämäni aikana muutos on ollut lähes totaalinen. Muutos on ilman muuta parantanut eläinten oikeuksia.
Vielä kahdeksankymmentäluvun alussa oli markkinoilla kosmetiikkaa jotka oli valmiina tuotteenakin testattu eläinkokeilla. Vähintäänkin jokainen kosmetiikka sarja sisälsi raaka-aineita joita oli joskus testattu eläinkokeilla. Kosmetiikka sisälsi myös todella paljon eläinkunnan raaka-aineita. Ihan tyypillisiä oli embroy-ja placentauute eli sikiö ja istukkauute. Yleisemmin ne saatiin lampaista. Kollageeni ja elastiini oli oli tehty lehmänsidekudoksesta. Ella Bacheella oli verinaamio jossa oli käytetty punasoluja ja se oli karmivan pun aista. Valaiden pelättiin kuolevan sukupuuttoon koska valaanrasva oli perusaineosa huulipunissa. Samoin hylkeen rasvaa käytettiin monessa voiteessa.
Näiden eläinperäisten aineiden käyttö ei niinkään loppunut eläinsuojelijoiden ansioista, vaan hullun lehmän tauti putsasi kosmetiikan kertaiskulla. Kaikki nuo lampaista, tai naudoista saadut raaka-aineet jäivät markkinoilta pois. Ilman tätä totaalista katastrofia minkä ihminen oli eläinmaailmassa aiheuttanut näiden eläinperäisten aineiden käyttö ei olisi niin nopeasti loppunut. Toisaalta hullun lehmän tauti oli hyvä opetus ja laittoin kosmetiikan käyttäjätkin ajattelemaan mitä raaka-aineita kosmetiikassa on. Silloin asiakkaat olivat hyvin kiinnostuneita raaka-aineista ja niistä kysyttiin paljon. Nykyään ei juuri kukaan kysele mistä mikin raaka-aine tulee.
Hylkeet ja valaat pelasti Greenpeace ja eläinsuojelujärjestöt, mutta niitähän tapettiin ihan muunkin, kuin kosmetiikan raaka-aineiden takia. Eläinsuojelujärjestöt ovat saaneet myös aikaan sen ettei 1.1-13 jälkeen saa Euroopan markkinoilla myydä eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa. Euroopan kohdalla siis asiat alkaa olla aika hyvin. Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä jotta Kiina, Venäjä ja yleensä Kauko-Itä saadaan samaan tilanteeseen, kuin Eurooppa.
Vielä kahdeksankymmentäluvun alussa oli markkinoilla kosmetiikkaa jotka oli valmiina tuotteenakin testattu eläinkokeilla. Vähintäänkin jokainen kosmetiikka sarja sisälsi raaka-aineita joita oli joskus testattu eläinkokeilla. Kosmetiikka sisälsi myös todella paljon eläinkunnan raaka-aineita. Ihan tyypillisiä oli embroy-ja placentauute eli sikiö ja istukkauute. Yleisemmin ne saatiin lampaista. Kollageeni ja elastiini oli oli tehty lehmänsidekudoksesta. Ella Bacheella oli verinaamio jossa oli käytetty punasoluja ja se oli karmivan pun aista. Valaiden pelättiin kuolevan sukupuuttoon koska valaanrasva oli perusaineosa huulipunissa. Samoin hylkeen rasvaa käytettiin monessa voiteessa.
Näiden eläinperäisten aineiden käyttö ei niinkään loppunut eläinsuojelijoiden ansioista, vaan hullun lehmän tauti putsasi kosmetiikan kertaiskulla. Kaikki nuo lampaista, tai naudoista saadut raaka-aineet jäivät markkinoilta pois. Ilman tätä totaalista katastrofia minkä ihminen oli eläinmaailmassa aiheuttanut näiden eläinperäisten aineiden käyttö ei olisi niin nopeasti loppunut. Toisaalta hullun lehmän tauti oli hyvä opetus ja laittoin kosmetiikan käyttäjätkin ajattelemaan mitä raaka-aineita kosmetiikassa on. Silloin asiakkaat olivat hyvin kiinnostuneita raaka-aineista ja niistä kysyttiin paljon. Nykyään ei juuri kukaan kysele mistä mikin raaka-aine tulee.
Hylkeet ja valaat pelasti Greenpeace ja eläinsuojelujärjestöt, mutta niitähän tapettiin ihan muunkin, kuin kosmetiikan raaka-aineiden takia. Eläinsuojelujärjestöt ovat saaneet myös aikaan sen ettei 1.1-13 jälkeen saa Euroopan markkinoilla myydä eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa. Euroopan kohdalla siis asiat alkaa olla aika hyvin. Vielä on kuitenkin paljon työtä tehtävänä jotta Kiina, Venäjä ja yleensä Kauko-Itä saadaan samaan tilanteeseen, kuin Eurooppa.
Kommentit
Lähetä kommentti