Kävimme viikonloppuna katsomassa Lincolnista kertovan elokuvan ja en oikein tiedä oliko se saamiensa kehujen arvoinen. Olin innoissani menossa sitä katsomaan, koska Yhdysvaltain sisällissota ensimmäinen sota mistä aloitin sotahistorian harrastukseni. Joskus kymmenen vanhana Yhdysvaltain sisällissota oli lempilukemistani ja kävin läpi sodan tapahtumia mielikuvituksessani satoja kertoja. Teini- ikäisenä luin Tuulen viemää ja sisällissota romantisoitui mielessäni täysin. Luulin siis tietäväni siitä sodasta kaiken ja myös Lincolnista.
Elokuva kesti melkein kaksi ja puolituntia ja välillä tuli kyllä kelloa katsottua. Ajattelin elokuvissa, että olisi sittenkin pitänyt kerrata sisällissodan tapahtumat etukäteen, kun meinasin ihan pudota kärryiltä. Elokuva kävi läpi senaatin vaalitaistoa siitä saavatko orjat vapauden, vai eivät. Roolihahmoja oli niin monta, että olin ihan sekaisin kuka oli kuka ja samaa sanoi mieheni. En ymmärrä miten ne pysyivät kärryillä joille sisällissodan tapahtumat eivät olleet tuttuja. Pidettiin itsestään selvänä, että katsoja tietää ketä oli konfederaation joukot ja ketä unionin joukkoja. Olisi pitänyt tietää sodan perustiedot ja se kumpi puoli soti harmaissa sotilaspuvuissa ja kumpi sinisissä.
Sinitakkit eli jenkit olivat unioinin joukkoja ja heitä johti kenraali Grant. He sotivat orjuutta vastaan ja olivat siis Lincolnin joukkoja. Konfederaation joukot olivat Etelävaltioiden sotilaita ja heillä oli harmaat uniformut ja heitä johti kenraali Lee. Jos tätä perusasetelmaa ei tiedä elokuvaa olisi aika vaikea seurata. Siitä olisi voinut leikata puolituntia pois, niin juttu olisi pysynyt kasassa paremmin. Lincolnin pitkät puheet ja tarinat olisi myös voinut lyhentää.
Kovin viihdyttävä elokuva ei ollut, mutta hyvä kuvaus Abraham Lincolnista. Hän oli suurmies joka muutti maailmaa ajamalla orjille vapauden.
Elokuva kesti melkein kaksi ja puolituntia ja välillä tuli kyllä kelloa katsottua. Ajattelin elokuvissa, että olisi sittenkin pitänyt kerrata sisällissodan tapahtumat etukäteen, kun meinasin ihan pudota kärryiltä. Elokuva kävi läpi senaatin vaalitaistoa siitä saavatko orjat vapauden, vai eivät. Roolihahmoja oli niin monta, että olin ihan sekaisin kuka oli kuka ja samaa sanoi mieheni. En ymmärrä miten ne pysyivät kärryillä joille sisällissodan tapahtumat eivät olleet tuttuja. Pidettiin itsestään selvänä, että katsoja tietää ketä oli konfederaation joukot ja ketä unionin joukkoja. Olisi pitänyt tietää sodan perustiedot ja se kumpi puoli soti harmaissa sotilaspuvuissa ja kumpi sinisissä.
Sinitakkit eli jenkit olivat unioinin joukkoja ja heitä johti kenraali Grant. He sotivat orjuutta vastaan ja olivat siis Lincolnin joukkoja. Konfederaation joukot olivat Etelävaltioiden sotilaita ja heillä oli harmaat uniformut ja heitä johti kenraali Lee. Jos tätä perusasetelmaa ei tiedä elokuvaa olisi aika vaikea seurata. Siitä olisi voinut leikata puolituntia pois, niin juttu olisi pysynyt kasassa paremmin. Lincolnin pitkät puheet ja tarinat olisi myös voinut lyhentää.
Kovin viihdyttävä elokuva ei ollut, mutta hyvä kuvaus Abraham Lincolnista. Hän oli suurmies joka muutti maailmaa ajamalla orjille vapauden.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta elokuvasta, puolituntia pois olisi auttanut paljon.
VastaaPoistaOlin tosi pettynyt elokuvan sekavuuteen. Ehkä juttu aukesi paremmin, jos noi historian tiedot olisi hanskassa.
Hanni
Käykääpä katsomassa Anna Karenina. Sen pukuloisto oli silmiä hivelevän kaunista. Tarinakin tietysti liikutti, mutta sehän on vanha tuttu. Siinä ei tullut aika pitkäksi.
VastaaPoistaTitta