Kävin viime viikolla Hämeenlinnan Taidemuseolla katsomassa kuvataidekoululaisten näyttelyä. Näyttelystä tuli hyvä mieli ja itsellekin tunne, että olisi kiva tehdä jotain käsillään. Olen usein asiakkailtani kuullut, että noihin kuvataidekouluihin ei ole ollenkaan helppo päästä, koska niitä on niin vähän. Minusta se on suuri sääli, että jos lapsella on intoa taideharrastuksiin, niin ei ole mahdollisuutta sitä harrastaa. Kaikkihan on rahasta kiinni, Vanajaveden Opisto ja Arx ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi rahoitusta, että se riittäisi joka paikkaa. Myös tilat tuottaa ongelmaa, koska homeongelmat on karsinut monta pitopaikkaa pois.
Minusta tuntuu, että urheiluun löytyy rahotusta paljon helpommin. Nykyään hehkutetaan lasten liikuntaa niin paljon, että jääkö kaikki muu harrastus jalkoihin. Liikuntahan on ilman muuta hyvä asia, mutta myös nämä taidelajit ovat tärkeitä. Ajattelen aina omakohtaisesti, että mitä minunkaltaiseni pienikokoinen tyttö löytää harrastuksia nykypäivänä. Oma ruumiin rakentteenikaan ei ole kovin urheilullinen, enkä koskaan ollut siinä hyvä. Koin kouluaikana, vain epäonnistumisia ja opettajien ärsyyntymistä omista suorituksistani. Liikunta tunnit oli piinaa, niin kuin monelle ikäluokkani edustajalle.
Minun vapaa-aika koululaisena kului täysin kirjojen parissa, ja sehän katsottiin 70-luvulla laiskan ihmisen harrastukseksi. Onneksi oma perheeni oli aina harrastanut lukemista, käsitöitä ja piirtämistä niin sain kotoa kannustusta. Jos tänäpäivänä ainoastaan liikunta hararstukset on hyväksyttyjä ja ne saavat rahoitusta, niin moni lahjakas nuori jää ilman harrastusta.
Tietysti, kun minulla ei ole omia lapsia on helppo olla viisas, mutta minusta harrastusten arvo pitäisi olla yhteneväinen . Ei saisi pistää vastakkain urheilua ja taidetta ja ohjata rahoitusta ainoastaan liikuntaan.
Minusta tuntuu, että urheiluun löytyy rahotusta paljon helpommin. Nykyään hehkutetaan lasten liikuntaa niin paljon, että jääkö kaikki muu harrastus jalkoihin. Liikuntahan on ilman muuta hyvä asia, mutta myös nämä taidelajit ovat tärkeitä. Ajattelen aina omakohtaisesti, että mitä minunkaltaiseni pienikokoinen tyttö löytää harrastuksia nykypäivänä. Oma ruumiin rakentteenikaan ei ole kovin urheilullinen, enkä koskaan ollut siinä hyvä. Koin kouluaikana, vain epäonnistumisia ja opettajien ärsyyntymistä omista suorituksistani. Liikunta tunnit oli piinaa, niin kuin monelle ikäluokkani edustajalle.
Minun vapaa-aika koululaisena kului täysin kirjojen parissa, ja sehän katsottiin 70-luvulla laiskan ihmisen harrastukseksi. Onneksi oma perheeni oli aina harrastanut lukemista, käsitöitä ja piirtämistä niin sain kotoa kannustusta. Jos tänäpäivänä ainoastaan liikunta hararstukset on hyväksyttyjä ja ne saavat rahoitusta, niin moni lahjakas nuori jää ilman harrastusta.
Tietysti, kun minulla ei ole omia lapsia on helppo olla viisas, mutta minusta harrastusten arvo pitäisi olla yhteneväinen . Ei saisi pistää vastakkain urheilua ja taidetta ja ohjata rahoitusta ainoastaan liikuntaan.
Kommentit
Lähetä kommentti