Nyt Brysselin loma on takanapäin ja oli taas kiva palata töihin. Olen siitä aina kiitollinen, että tunnen töihin palaamisen iloa, kun olen kolmekin päivää poissa. Tuo Brysselin matka antoi paljon enemmän, kun osasin odottaakaan. Neljä päivää perillä oli aivan liian vähän, niin paljon jäi vielä näkemättä. Minulla oli ihan väärä käsitys tuosta kaupungista, pidin sitä tylsänä hallintokaupunkina. Voisin verrata näitä Euroopan pääkaupunkeja naisiin. Pariisi on kopea, itsevarma diiva, Rooma taas vanha ja arvokas aatelisnainen, mutta Bryssel on tietestä ja taiteista kiinnostunut mutkaton naapurin tyttö.
Brysselissä on todella paljon mielenkiintoisia museoita ja Manner-Euroopan paras sotamuseo. Tuo sotamuseo oli aivan yllättävä, en ollenkaan osannut odottaa sellaista. Yleensä sotahistorian harrastajat kehuvat Pariisin sotamuseota parhaana Manner-Euroopassa. Englannissa on ilman muuta parhaat sotamuseot, varsinkin maailman sodista kertovat. Tuo Brysselin museo kattoi koko Belgian itsenäisyyden ajan eli noin 150 vuotta. Se oli myös alueena todella iso ja siellä oli omat osastot lentokoneille ja tankeille. Ylpeänä huomasin, että Suomikin oli siellä huomioitu ja Lotta Svärd järjestö oli nostettu hienosti esiin. Näyttelyvitriineissä oli Lottapuku ja Mannerheimin uniformu, myös Talvisodasta oli maininta. Vastaavaa en ole nähnyt missään muualla ulkomailla. Siellä sitten menikin koko päivä, vaikka suunnitelmissa oli Pitsi-ja pukumuseossakin käydä samana päivänä. Sitä täytyy kyllä ihmetellä, että vaikka tuo sotamuseo oli niin laaja ja kaiken kattava en nähnyt siellä sanaakaan Belgian miehityksestä toisessa maailmansodassa. Samoin on kaikissa näissä Saksan miehityksen alla olleissa Euroopan maissa, ei Pariisissakaan ollut, kuin pieni maininta neljästä miehitysvuodesta.
Museoiden lisäksi viehätyin Brysselin pääaukiosta Grande Placasta, se on yksi kauneimmista aukioista mitä olen koskaan nähnyt. Aukiota ympäröivät talot olivat hurmaavan kauniita ja täynnä upeita yksityiskohtia, oikeita rakennustaiteen tähtiä. Mukava paikka oli myös ravintolakatu, niitä ilmeisesti on enempikin, mutta me kävimme vain yhdellä. Saman kävelykadun varrella oli kymmeniä ravintoloita, joissa oli kadulle levittyvät ulkoterassit. Voin vain kuvitella miten elävältä tuo katu näyttää, kun ihmiset tarkenee syödä ulkona.
Taas kertaalleen tuli tunne siitä, että matkustaminen antaa ihmiselle todella paljon. En halua enää kerätä ympärilleni turhaa tavaraa, vaan pistän kaiken liikenevän kulttuuriin, taiteeseen ja matkustamiseen.
Brysselissä on todella paljon mielenkiintoisia museoita ja Manner-Euroopan paras sotamuseo. Tuo sotamuseo oli aivan yllättävä, en ollenkaan osannut odottaa sellaista. Yleensä sotahistorian harrastajat kehuvat Pariisin sotamuseota parhaana Manner-Euroopassa. Englannissa on ilman muuta parhaat sotamuseot, varsinkin maailman sodista kertovat. Tuo Brysselin museo kattoi koko Belgian itsenäisyyden ajan eli noin 150 vuotta. Se oli myös alueena todella iso ja siellä oli omat osastot lentokoneille ja tankeille. Ylpeänä huomasin, että Suomikin oli siellä huomioitu ja Lotta Svärd järjestö oli nostettu hienosti esiin. Näyttelyvitriineissä oli Lottapuku ja Mannerheimin uniformu, myös Talvisodasta oli maininta. Vastaavaa en ole nähnyt missään muualla ulkomailla. Siellä sitten menikin koko päivä, vaikka suunnitelmissa oli Pitsi-ja pukumuseossakin käydä samana päivänä. Sitä täytyy kyllä ihmetellä, että vaikka tuo sotamuseo oli niin laaja ja kaiken kattava en nähnyt siellä sanaakaan Belgian miehityksestä toisessa maailmansodassa. Samoin on kaikissa näissä Saksan miehityksen alla olleissa Euroopan maissa, ei Pariisissakaan ollut, kuin pieni maininta neljästä miehitysvuodesta.
Museoiden lisäksi viehätyin Brysselin pääaukiosta Grande Placasta, se on yksi kauneimmista aukioista mitä olen koskaan nähnyt. Aukiota ympäröivät talot olivat hurmaavan kauniita ja täynnä upeita yksityiskohtia, oikeita rakennustaiteen tähtiä. Mukava paikka oli myös ravintolakatu, niitä ilmeisesti on enempikin, mutta me kävimme vain yhdellä. Saman kävelykadun varrella oli kymmeniä ravintoloita, joissa oli kadulle levittyvät ulkoterassit. Voin vain kuvitella miten elävältä tuo katu näyttää, kun ihmiset tarkenee syödä ulkona.
Taas kertaalleen tuli tunne siitä, että matkustaminen antaa ihmiselle todella paljon. En halua enää kerätä ympärilleni turhaa tavaraa, vaan pistän kaiken liikenevän kulttuuriin, taiteeseen ja matkustamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti