Tein jo kertaalleen postauksen tuosta Retoriikan kesäkoulupäivästä johon osallistuin 14.6 Verkatehtaalla. Asiaan on kuitenkin palattava, koska koulutuspäivän vaikutus minuun oli niin suuri. Ilmeisesti minulla oli tilaus juuri tuolle koulutukselle, koska pohdin sitä edelleenkin. Minähän olen aina ollut kirjallisuuden suurkuluttaja ja nykyään luen etupäässä elämäkertoja, muistelmia tai historiateoksia. Viimeisen parin kuukauden aikana olen törmännyt monessa kohtaa siihen miten suuri vaikutus historiassa, tai yhteiskunnassa on retoriikalla, viestinnällä ja puhetaidolla. Hyvällä retoriikalla muutetaan maailmaa ja tehdään suuria tekoja. Suomalaisessa yhteiskunnassa retoriikka on ihan aliarvostettua ja me emme ollenkaan pärjää muiden maiden puhetaidon rinnalla.
Ihailemani Winston Churchill oli ehkä maailman paras puhuja ja hän vaikutti toisen maailman sodan kulkuun moneen kertaan retoriikan avulla. Hitlerin ja Goebbelsin retoriikka taas sai aikaan koko toisen maailmansodan. Ilman Hitlerin sävähdyttävää puhekykyä ja karismaa ei koko fasismiaate olisi saanut tulta. Se ei olisi myöskään toiminut ellei Goebbels olisi propagandallaan sitä tukenut. Antlannin takana taas Rooseveltin retorinen kyky sai Yhdysvallat mukaan sotaan. Myöhempinä aikoina John Kennedy nousi presidentiksi vaikuttavan puhetyylinsä takia ja oletettavasti Barak Obaman valintaan vaikutti paljon hänen loistava retoriikkansa.
Seitsemänkymmentäluvulta voisin nostaa esiin Menachem Beginin ja Zulfikar Ali Bhutton. Ehkeivät he ole ihan maailmanhuippu puhujia, mutta heidän elämäkertansa luin pari viikkoa sitten ja he pääsivät valtaan puhekykynsä takia. Menachem Begin valittiin Israelin pääministeriksi seitsemänkymmentäluvun lopulla ja se oli ensimmäinen kerta neljännesvuositataan, kun oikeisto voitti Israelin vaalit. Syyksi maailman lehdistö sanoi Beginin loistavan kyvyn vaikuttaa kuulijoihinsa. Hän oli karismaattinen henkilö, joka osasi puhua politiikkaa, niin että kaikki sen ymmärsi. Toinen karismaattinen puhuja oli islamilaisen Pakistanin Zulfikar Ali Bhutto, jonka vaikutus maailman politiikkaan alkoi jo kuusikymmenluvulla. Hänen retoriikkansa sai koko länsimaisen maailman kuuntelemaan ja hänen ystäviään oli Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat. Hänet valittiin Pakistanin pääministeriksi seitsemänkymmentäluvulla, ajankohtana jolloin Pakistanin miehistä vain hiukan yli puolet osasi lukea ja naisista neljäkymmentäprosenttia. Muuta konstia vaikuttaa ei ollut, kuin hyvä puhekyky ja taito puhua niin, että tavallinen kansa sen ymmärsi. Myös Ali Bhutto sai loistavan puhujan maineen. Hänestä on tarina, kun hän oli Kennedyn vieraana kuusikymmentäluvun alussa. Presidentti Kennedy sanoi Bhutolle, että jos olisit amerikkalainen kuuluisit varmasti hänen hallituksen ministereihin. Bhuton vastaus oli, ettei hän olisi ministeri, vaan hän olisi Kennedyn paikalla presidenttinä.
Meillä Suomessa on ensimmäistä kertaa minun aikuisuudessani retoriikan taitoinen politiikko eli Timo Soini. Hän veti puhekyvyllään eduskuntaan kolmisenkymmentä ihmistä, siitä jos mistä näkee puheen vaikutuksen. Toisaalta meillä Suomessa on helppo vaikuttaa puheella, koska hyviä puhujia on niin vähän. Eikä se ole mikään, suomalaisten kansallisominaisuus, vaan harjoituksen puute. Ei kenestäkään tule retoriikan taitajaa harjoittelematta ja meillä on tilaisuuksia harjoitteluun liian vähän. Koulutuskin puhumiseen on ollut heikkotasoista, olen ollut niin monella esiintymiskurssilla mitkä ovat olleet armottoman tylsiä. Siksi minä olenkin vallan innostunut tuosta yhdestä päivästä Retoriikan kesäkoulua, minä olisin halunut viettää siellä koko lukuvuoden.
Ihailemani Winston Churchill oli ehkä maailman paras puhuja ja hän vaikutti toisen maailman sodan kulkuun moneen kertaan retoriikan avulla. Hitlerin ja Goebbelsin retoriikka taas sai aikaan koko toisen maailmansodan. Ilman Hitlerin sävähdyttävää puhekykyä ja karismaa ei koko fasismiaate olisi saanut tulta. Se ei olisi myöskään toiminut ellei Goebbels olisi propagandallaan sitä tukenut. Antlannin takana taas Rooseveltin retorinen kyky sai Yhdysvallat mukaan sotaan. Myöhempinä aikoina John Kennedy nousi presidentiksi vaikuttavan puhetyylinsä takia ja oletettavasti Barak Obaman valintaan vaikutti paljon hänen loistava retoriikkansa.
Seitsemänkymmentäluvulta voisin nostaa esiin Menachem Beginin ja Zulfikar Ali Bhutton. Ehkeivät he ole ihan maailmanhuippu puhujia, mutta heidän elämäkertansa luin pari viikkoa sitten ja he pääsivät valtaan puhekykynsä takia. Menachem Begin valittiin Israelin pääministeriksi seitsemänkymmentäluvun lopulla ja se oli ensimmäinen kerta neljännesvuositataan, kun oikeisto voitti Israelin vaalit. Syyksi maailman lehdistö sanoi Beginin loistavan kyvyn vaikuttaa kuulijoihinsa. Hän oli karismaattinen henkilö, joka osasi puhua politiikkaa, niin että kaikki sen ymmärsi. Toinen karismaattinen puhuja oli islamilaisen Pakistanin Zulfikar Ali Bhutto, jonka vaikutus maailman politiikkaan alkoi jo kuusikymmenluvulla. Hänen retoriikkansa sai koko länsimaisen maailman kuuntelemaan ja hänen ystäviään oli Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat. Hänet valittiin Pakistanin pääministeriksi seitsemänkymmentäluvulla, ajankohtana jolloin Pakistanin miehistä vain hiukan yli puolet osasi lukea ja naisista neljäkymmentäprosenttia. Muuta konstia vaikuttaa ei ollut, kuin hyvä puhekyky ja taito puhua niin, että tavallinen kansa sen ymmärsi. Myös Ali Bhutto sai loistavan puhujan maineen. Hänestä on tarina, kun hän oli Kennedyn vieraana kuusikymmentäluvun alussa. Presidentti Kennedy sanoi Bhutolle, että jos olisit amerikkalainen kuuluisit varmasti hänen hallituksen ministereihin. Bhuton vastaus oli, ettei hän olisi ministeri, vaan hän olisi Kennedyn paikalla presidenttinä.
Meillä Suomessa on ensimmäistä kertaa minun aikuisuudessani retoriikan taitoinen politiikko eli Timo Soini. Hän veti puhekyvyllään eduskuntaan kolmisenkymmentä ihmistä, siitä jos mistä näkee puheen vaikutuksen. Toisaalta meillä Suomessa on helppo vaikuttaa puheella, koska hyviä puhujia on niin vähän. Eikä se ole mikään, suomalaisten kansallisominaisuus, vaan harjoituksen puute. Ei kenestäkään tule retoriikan taitajaa harjoittelematta ja meillä on tilaisuuksia harjoitteluun liian vähän. Koulutuskin puhumiseen on ollut heikkotasoista, olen ollut niin monella esiintymiskurssilla mitkä ovat olleet armottoman tylsiä. Siksi minä olenkin vallan innostunut tuosta yhdestä päivästä Retoriikan kesäkoulua, minä olisin halunut viettää siellä koko lukuvuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti